17/24

Itävallassa ymmärretään…

… vielä filmikameroiden päälle! Pienen pieni uskollinen ystäväni pärjäilee siis mainiosti.

En kyllä vielä ole vaihtanut filmiä kertaakaan – jotenkin kummasti filmiä tulee käytettyä vähän säästeliäämmin. Minikameraan kertyy kuussa noin 10 kuvaa, kun digikameraan tallentuu reissukuukausina helposti lähemmäs 1000 kuvaa.

Tarpeen tullessa filmikauppoja ja -kehittämöitä (mitä ne nyt onkaan) löytyy kuitenkin. Oon paikantanut aivan lähikulmilta, siis noin kilometrin säteeltä ainakin kolme lupaavan näköistä paikkaa.

Itse kamera ansaitsee myös pienen esittelyn:

Golden half - Red Trees

Strategisilta mitoiltaan 8 x 6 cm oleva otus kuvaa siis filmille, mutta jännitys piilee, miten. Se kuvaa 36 kuvan filmille 72 kuvaa, sillä yhteen normaalin kuvan ruutuun se valottaa kaksi pienempää pystykuvaa.

Muovisesta ulkonäöstään huolimatta se ei suinkaan ole kertakäyttökamera ja siihen itseasiassa jopa saa salaman liitettyä. Tämä ystävä on (syntymäpäivälahja Nikolta) Plastic Camerasin valikoimista, mutta näitä ja vastaavia hauskuuksia löytää välillä myös ”hipster”-kaupoista tai museokaupoista (joissa muuten melkein aina on jotain jännittävää!). Grazissa olen näitä tai tämän lajitoereita bongannut nimenomaan Kunsthausin museokaupasta.

Filmille kuvaaminen tuo niin kivaa jännitystä, miten kuvat mahtoi onnistua ja mitä sinne filmille tulikaan kuvattua. Sillä kuvaaminen saa myös hauskoja hetkiä aikaan, kun ensin raksutellaan filmi kohdilleen ja mekaaninen, pieni sulkijaääni yleensä kääntää päitä. Kameran ulkonäkö ilmeisesti innostaa ihmisiä kyselemään :)

t. Sirkus