Joulukuun unohtuneet

Joulukuu meni niin hujauksessa, että raportoitavaa tuli enemmän kuin matkaajat ehtii kirjoittaa. Vuoden viimeisen päivän kunniaksi siis muhkeana koosteena joulukuun retkeilyt!

(Yritin kyllä pitää tän lyhyenä, mutta se osoittautui haastavaksi.)



1) Itsenäisyyspäivän vastaanotto 4.12.

Saatiin kutsu Suomen kunniakonsulin itsenäisyyspäivän juhlaan. Kuunneltiin puheita ja jousikvartettia sekä maisteltiin cocktailpaloja mm. Petri Matikaisen kanssa. Kuvassa on lähes kaikki Grazin suomalaiset vaihto-opiskelijat, joista suurin osa taitaa olla teknillisen yliopiston puolella.

2) Sölden-trip 5.-9.12.

Omatoimimatka suomalaisporukalla ihastelemaan Alppeja.

3) Zell am See -retki 13.-15.12.

Itävallan Erasmus Student Networkin järjestämä reissu noin 200 vaihtarin voimin. Mukavat kaksi laskupäivää, mutta ei kohteena vetänyt kyllä vertoja Söldenille. Paitsi että täällä oli sauna!

4) Ahdin ja talven vierailu 16.-19.12.

Kierrettiin kaikki turistikohteet, mitä Grazista löytyy sekä ihailtiin "talvea" joen toisella puolella. Sekä tietysti syötiin ja juotiin hyvin. Sehän lomassa on tärkeintä.

                            Eggenbergin linna ja riikinkukko                                                                 Lunta!

Mariatrostin kirkko. On Wikipedian mukaan pyhiinvaelluskohde?

Graz näytti "parhaat" puolensa koko Ahtin vierailun ajan.

5) Schladming 27.12.

Kolmen päivän autovuokraus Nikon perheen kanssa aloitettiin maakuntakierroksella. Ihasteltiin tunneleita sekä aurinkoisia maisemia Schladmingin laskettelukeskuksen ympäristöstä ja maisteltiin pienpanimon omaa vehnäolutta.

6) Arnold Schwarzenegger -museo 28.12.

7) Maribor 29.12.

Mariborissa piti viettää muutama tunti Sloveniaan tutustuen. Kaksi asiaa oli kuitenkin pielessä: oli sunnuntai ja oltiin Mariborissa.

Yksi paikallinen sanoi, että Mariboriin ajaa Grazista 50 minuttia, kaupungin näkee 50 minuutissa ja takaisin ajaa sen saman 50 minuuttia.

Pidettiin sitä hyvänä vitsinä, mutta se pitikin paikkaansa. Käveltiin rautatieasemalta pääkadulle, testattiin Mäkkärin tarjonta ja palattiin takaisin.

Seuraavaksi selvitetään, mitä Graz tarjoaa uuden vuoden viettoon!

Mini-joulu Itävallassa

Ikea onneksi pelasti joulun myymällä glögiä (oli tosin ällömakeaa, älkää ostako), pipareita, kylmäsavulohta ja piparitalon! Valmiiksi paistettuja kinkkujakin olisi myyty meille uunittomille, mutta päätettiin pärjätä ilman.

Jouluaatto saatiin kulumaan:

1) Leipomalla (ja syömällä) kakkua. Ensimmäistä kertaa ikinä omasta päästä keksitty resepti onnistui, eikä mitään kummallisia kemiallisia reaktioita saatu aikaan! Jälkihuomautuksena tosin: ei kannata laittaa tomusokeria tai pikeerikoristeita glögikiilteen päälle. Ne sulaa.

2) Jouluaterialla Las Tapas -ravintolassa "joulukinkun" äärellä. Tuloksena oli myös perinteisesti jouluun kuuluva ähky. Tämä tosin peittosi kaikki edellisvuotiset - tai sitten aika kultaa muistot.

3) Kokoamalla se kuuluisa piparitalo. Vasemmalla ennen, oikealla neljän päivän jälkeen. En oo ihan varma, pitäiskö tuon rakennusteekkarin vaihtaa pääainetta. Tai ainakin jatkaa kouluttautumista.

4) Availemalla lahjoja! Niitä oli tännekin asti kummasti tupsahdellut, jee. Suurin osa löysi heti paikkansa ja osa pääsi testiin asti (ne viikset siinä lasissa).

Keiteltiin (siis Niko keitteli) riisipuuroa ja tarkoitus oli käydä hautausmaalla pimeän aikaan. Ostettiin oikein kynttilät ja kaikki, mutta väsymys iski allekirjoittaneeseen jo iltayhdeksältä, joten ne jouluperinteet jäi suorittamatta.

24/24

t. Niko ja Sirkku

Ps. Lumettomassa Grazissa on 6°C lämmintä ja viime viikon sumukin väistyi ainakin hetkeksi auringon tieltä.

23/24

Itävallassa uskonto on joulussa läsnä paljon enemmän.

Tiedä sitten asian oikeasta laidasta, mutta ainakin näin ulkopuoliselle se näyttäytyy enemmän. Kuvituksena muutama kaupungin lukuisista seimiasetelmista.

Ehkä se kuuluisin ensimmäisenä: jääseimi, jonka hahmot on ihan ihmisen mitoissa ja sen pitäisi pysyä sulamatta loppiaiseen saakka.

Schlossbergin joulutorin seimi, joka on myöskin ihan "luonnollisessa" koossa.

Keskustan Krippenweg eli hmm, seimikatu? Krippe on siis seimi ja weg, noh katu, tie. Kadun idea on, että kadulla jokaisen liikkeen näyteikkunassa on omanlaisensa seimiasetelma.

Viimeinen seimi on jonkin liikkeen edustalta. Se on tehty valtavaan (1x2 metriä, ehkäpä) terraariorakennelmaan, jossa kuvassa näkyvän seimen lisäksi oli paljon muutakin tapahtumaa.

22/24

Graz on Itävallan "pyöräily-ystävällisin" kaupunki.

Grazia todellakin nimitetään Itävallan pyöräilyn pääkaupungiksi. Täällä on bikecityguide.org -sivuston mielestä eniten pyöräilijöitä. Kaupungissa huomaa, että pyöräilyn eteen on tehty töitä. Lähes kaikilla keskustan kaduilla on 30 km/h rajoitus, mikä helpottaa autojen seassa pyöräilyä huomattavasti.

Helpoin tapa saada itävaltalainen (etenkin vanhempi rouvashenkilö) raivostumaan on jalkakäytävillä pyöräily. Kuulemma. Heh.

Nopeusrajoitusten lisäksi melkein kaikki yksisuuntaiset ja kääntymiskieltomerkit ym. on varustettu "ausgenommen fahrrad" -lisäkilvillä. Ei siis koske pyöräilijöitä, jes. Ainoat, mitä tarvitsee vähän pelätä, on raitiovaunut, mutta kun suunnittelee reittiään vähän etukäteen tai pyöräilee mieluummin sellaisen perässä kuin edellä, ei suurempia ongelmia pitäisi syntyä. Usein ratikkakiskojen välissä menee kyllä pyöräkaistat, mutta kuljettajat ei tunnu sitä tiedostavan. 

Pari päivää sitten katseltiin, kun ratikka ajeli melkein pyöräilijän takarenkaassa kiinni - soittaen torvea koko 20 metrin matkan, kunnes pysähtyi pysäkille. Että näin.

Ps. Pahoittelut otsikon epä-suomesta.

21/24

Itävaltalaiset on mestareita aukioloajoissa.

Nimenomaan niiden epäselvyydessä. Toimistot ja viralliset virastot, kuten armas vuokranantajammekin, on kuvan mukaisesti auki. Toisin sanoen, miten huvittaa. Tosin kaupungin virastot ei ole ollenkaan iltapäivällä auki, ainoastaan 9-12 tai 9-13 arkisin. Ei tuota Erasmus-opiskelijalle suurempia ongelmia, mutta onneksi ei tarvitse työssäkäyvänä yrittää vierailla näissä.

Toinen seikka on juhlapyhien aukioloajat. Ne kuuluu ilmeisesti kansalaissivistykseen. Edelleenkään ei mitään käsitystä, miten kaupat mahtaa olla joulun aikaan auki. Tosin välillä saatetaan ilmoittaa, että "suljettu joulupäivänä". Silloinkin jää askarruttamaan, ollaanko jouluaattona tai tapanina muka ihan normaalisti auki.

No, ihan kuten itävaltalaiset itsekin sanoo: This is Austria. Sitä vaan ei tahdo aina muistaa :)

20/24

Itävallassa luomua on tarjolla ja järkevissä hinnoissa.

Oli puhe niin kosmetiikasta kuin ruoka-aineista, on luomua helposti saatavilla, eikä sitä aina erota edes hinnan perusteella. Luomutuotteita ei myöskään Suomi-tyyliin ole eroteltu mihinkään pieneen hyllyväliin vaan uskaltaisin sanoa, että joka tuoteryhmästä löytyy muiden seasta myös luomuvaihtoehdot.

Itse asiassa juotiin ensimmäiset kuukaudet luomumaitoa ja syötiin luomupaahtoleipää, ennenkö huomattiin niiden olevan luomua. Lähikauppa Billalla on oma Ja!-merkki, jonka kaikki tuotteet on luomua. Kyseisen merkin maitopurkki (1 litra ykkösmaitoa siis) maksaa 1,19€, mikä on ehkä 20 senttiä normimaitoa kalliimpaa. Tiedä sitten, johtuuko luomusta vai ei, mutta se myös maistuu parhaalle, kun Suomessa on tottunut mautonta rasvatonta juomaan.

Noin äkkiseltään kaapista löytyi seuraavia: Lidlin biomysliä, noms. Sitä parasta maitoa. Riisikakkuja, joiden hajua Niko inhoaa, hehe.

Kosmetiikkapuolelta löytyykin vaikka mitä, koska sopivasti kaikki rasvat, shampoot, tukka-aineet ja puhdistusaineet loppui syksyn aikana. Luomushampoita oon aiemminkin käytellyt, mutta nyt riemastuin dm:ssä ja kokeilin, mitä iho sanoo näistä rasvoista.

Alverde on ilmeisesti kemikaliokauppa dm:n oma merkki, jota ei tosiaan ole hinnalla pilattu. Kuvassa näkyvät kolme rasvapurkkia (isommat on 50ml) sai kympillä. Viereiseltä hyllyltä matkaan lähti niin ikään yhteensä kympillä shampoo (200ml) ja hoitoaine (150ml). Kuivashampoo onkin vähän kalliimpaa mallia Lushilta (kympin sekin, ylläri), mutta pullo on aika iso, eikä ainetta kulu kovin paljoa, koska se ei ole painepakkauksessa.

Näistä ilmeisesti ainakin Laveraa saa Suomestakin ihan Prismoista ja googletuksen perusteella kohtuulliseen hintaan. Lushia myy ainakin verkkokaupat Suomeen, joten kevällää tarvitsee matkalaukku täyttää Alverden purnukoilla :)

19/24

Itävaltalaisilla on täysin eri tunnelma katsomoissa.

Niin jääkiekossa kuin jalkapallossa fanikatsomot on täynnä, eikä hiljaisia hetkiä ole, vaikka pelin taso ei päätä huimaakaan. Sturm Graz vastaan Rapid Wien päättyi 2-0, joten vedonlyöntirahatkin valui kankkulan kaivoon ;)

Soihduttaa sai, mutta katsomoon ei saanut tuoda tyhjiä vesipulloja...

Ei soihduissa mitään vikaa, kunhan ei joudu fanikatsomossa niiden savua nuuskimaan
tai pelaamaan maalivahtina :)

18/24

Itävaltalaiset taitaa...

... dubbaamisen jalon taidon.

Miehen puolikkaat, Greyn anatomia, NCIS, Criminal minds, Kovat kaulassa, How I met your mother... Kaikki löytyy kauniisti saksaksi puhuttuna. 

MUTTA Pokemonia sen sijaan, siis sitä piirrettyä, näytetään saksankielisillä tekstityksillä ja alkuperäispuheella (eli japania kaiketi?). Eikö nimenomaan lastenohjelmissa olisi kiva olla dubbaukset.

Ennen Arnold Schwarzenegger 24h maratonia eräs yhdysvaltalainen tyttö kysyi, katsotaanko me ne kaikki suomeksi. Heh, no ei.

17/24

Itävallassa ymmärretään…

… vielä filmikameroiden päälle! Pienen pieni uskollinen ystäväni pärjäilee siis mainiosti.

En kyllä vielä ole vaihtanut filmiä kertaakaan – jotenkin kummasti filmiä tulee käytettyä vähän säästeliäämmin. Minikameraan kertyy kuussa noin 10 kuvaa, kun digikameraan tallentuu reissukuukausina helposti lähemmäs 1000 kuvaa.

Tarpeen tullessa filmikauppoja ja -kehittämöitä (mitä ne nyt onkaan) löytyy kuitenkin. Oon paikantanut aivan lähikulmilta, siis noin kilometrin säteeltä ainakin kolme lupaavan näköistä paikkaa.

Itse kamera ansaitsee myös pienen esittelyn:

Golden half - Red Trees

Strategisilta mitoiltaan 8 x 6 cm oleva otus kuvaa siis filmille, mutta jännitys piilee, miten. Se kuvaa 36 kuvan filmille 72 kuvaa, sillä yhteen normaalin kuvan ruutuun se valottaa kaksi pienempää pystykuvaa.

Muovisesta ulkonäöstään huolimatta se ei suinkaan ole kertakäyttökamera ja siihen itseasiassa jopa saa salaman liitettyä. Tämä ystävä on (syntymäpäivälahja Nikolta) Plastic Camerasin valikoimista, mutta näitä ja vastaavia hauskuuksia löytää välillä myös ”hipster”-kaupoista tai museokaupoista (joissa muuten melkein aina on jotain jännittävää!). Grazissa olen näitä tai tämän lajitoereita bongannut nimenomaan Kunsthausin museokaupasta.

Filmille kuvaaminen tuo niin kivaa jännitystä, miten kuvat mahtoi onnistua ja mitä sinne filmille tulikaan kuvattua. Sillä kuvaaminen saa myös hauskoja hetkiä aikaan, kun ensin raksutellaan filmi kohdilleen ja mekaaninen, pieni sulkijaääni yleensä kääntää päitä. Kameran ulkonäkö ilmeisesti innostaa ihmisiä kyselemään :)

t. Sirkus

16/24

Itävallassa kaikki vuodenajat on pidempiä.

Syyskuussa kuljettiin vielä shortseissa (tosin niin kai Suomessakin tänä vuonna). Syksyinen keli on kestänyt kohta kolme kuukautta, mutta ilman suurempia sateita. Itävallan kevät on kuulemma kuukauden edellä Suomen kevättä. Eli maaliskuu tietää terassikelejä ja huhti-toukokuussa voi paikallisten mukaan jo grillata nahkaa ”Copacabanan” rannoilla. Entä se talvi sitten?

Perjantaina lähdettiin Grazista tämännäköisessä säässä.

Neljän tunnin bussimatkan ja kolmen kilometrin nousun jälkeen maisemat näytti tältä.

Bussimatkalla nyt ei käytännössä ollut talven kanssa mitään tekemistä, mutta ihan naapurista ei vaan löydy tarpeeksi korkeita vuoria. Käytännössä eli kolmessa kilometrissä on yleensä jäätiköitä eli ikilumi. Nyt alkaa jo kuitenkin olla kaikki ”alemmatkin” laskettelukeskukset auki. Parhaimmillaan parin tunnin matkalla pääsee siis +8C syyssäästä täysin keskitalven maisemiin.

14/24

Tänään ei itävaltalaiset osaa, vaan on 14. päivä ja ollaan oltu täällä

14 viikkoa (ja kaksi päivää) !

Ihan järjettömän pitkä aika - ainakin jos vertaa siihen, missä hujauksessa se on kulunut. Jos oltaisiin vain puolen vuoden vaihdossa, olisi jäljellä enää pari hassua kouluviikkoa sekä tammikuun tentit. Osa vaihtareista lähtee jo jouluksi lopullisesti pois. Toisaalta toukokuuhun tuntuu olevan vielä valovuosi. Kalenteria kun katsoo niin voisin kuvitella ainakin joulukuun kuluvan aika hujauksessa. 13 vaaapäivää ja 17 päivää reissaamista tai vieraita, kelpaa. 

12/24

Itävaltalaiset osaa...

... (saksalaisten tavoin) tehdä järjettömiä yhdyssanoja. Toistaiseksi ykköstilaa pitää:

Wildschweinkäseleberkäsesemmel!

Pahoittelut suttuisesta kännykkäkuvasta, mutta en kehdannut jäädä Glühwein-kojulle pidemmäksi aikaa zoomailemaan, kun en mitään ostanut. Kyseessä on siis sämpylä (Semmel), jossa on villisikaa (Wildschwein), juustoa (Käse) ja Itävallan mysteeriruokaa Leberkäseä, jolla ei ole mitään tekemistä maksan (Leber) tai juuston kanssa. 

Wikipedian mukaan se on jonkin sortin lauantaimakkara, jossa on suolalihaa, possua, pekonia ja sipuleita jauhettuna tasaiseksi massaksi, jolle paistetaan pannulla rapea/ruskea pinta. Oli mitä oli, mutta tämä maksa maistuu myös Sirkulle :)

11/24

No niin... Pienten teknisten ongelmien jälkeen kuvatkin ilmeiseti näkyy edellisissä postauksissa ja joulukalenteri jatkuu!

Itävaltalaiset (turkkilaiset) osaa tehdä erinomaisen hyvää kebabia. Kebabliha on täällä paljon parempaa kuin Suomessa, johtuneeko rasvaisuudesta vai mistä, mutta paremmalle se maistuu. Lisäksi hinta on varsin opiskelijaystävällinen, sillä Döneristä saa maksaa 2,5-3e. Jostain saa kuulemma jopa hintaan 1,5e.

Lisäksi kebabinpyörittäjien saksa on huomattavasti helpompaa ymmärtää kuin alkuasukkaiden.

6/24

Itävaltalaiset osaa...

... tehdä korkeampia mäkiä ja jylhempiä maisemia.

Hyvää itsenäisyyspäivää Söldenistä! :)

5/24 Arnold S.

Itävaltalaiset ei ymmärrä...

... Arnold Schwarzeneggerin päälle, vaikka se on Grazista kotoisin. Me suomalaiset kuitenkin ymmärrettiin, niin paljon, että katseltiin Arskan elokuvia 24h putkeen. Jostain syystä vain suomalaisia tuli paikalle, vaikka muitakin oli mukaan pyydetty.

18 tunnin jälkeen oli vielä hauskaa, 22 tunnin kohdalla hymyt jo vähän hyytyi.

Evästä onneksi riitti. Tilattiin saksaksi puhelimella kuusi pitsaa ja 12 döneriä ja kummasti saatiin ihan ne mitä tilattiinkin!

Listalta löytyi:

Pumping iron

Last action hero

Hercules in New York

Raw deal

Eraser

Last stand

Red heat

Terminator I

Terminator I I

Total recall

ja loppuvastuksena Conan the barbarian!

Arska-museossa ei olla vielä ehditty käymään, mutta se löytyy to do-listalta :)

4/24 Brauhaus Puntigamer

Itävaltalaiset osaa...

... oluen valmistuksen! Melkein joka kylästä löytyy panimo ja ne on osuvasti nimetty. Esimerkiksi Gösser-olut tulee Gössistä, Murauer Murausta ja Puntigamer Puntigamerista. Loogista! Puntigam tosin on vain kaupunginosa täällä Grazissa. Päästiin kuitenkin Brauhaus Puntigamerin panimolle pienelle kierrokselle tutustumaan, miten sitä olutta oikein syntyy.

Blub blub, siellä sitä syntyy. Tässä sammiossa oli 1,5kg hivaa sataa litraa olutta kohti. (Jos ymmärrettiin saksankielinen selostus oikein, oikea vastaus voi olla myös esimerkiksi 1,5kg sataa tuhatta litraa kohti tms.)

Puntigamerin panimolta lähtee noin miljoona pulloa olutta vuodessa (tai ainakin kapasiteetti riittää moiseen). Pullotuskone kykeni 55 000 pulloon tunnissa.

Lopuksi saatiin tietysti maistiaisia!