23/24

Itävallassa uskonto on joulussa läsnä paljon enemmän.

Tiedä sitten asian oikeasta laidasta, mutta ainakin näin ulkopuoliselle se näyttäytyy enemmän. Kuvituksena muutama kaupungin lukuisista seimiasetelmista.

Ehkä se kuuluisin ensimmäisenä: jääseimi, jonka hahmot on ihan ihmisen mitoissa ja sen pitäisi pysyä sulamatta loppiaiseen saakka.

Schlossbergin joulutorin seimi, joka on myöskin ihan "luonnollisessa" koossa.

Keskustan Krippenweg eli hmm, seimikatu? Krippe on siis seimi ja weg, noh katu, tie. Kadun idea on, että kadulla jokaisen liikkeen näyteikkunassa on omanlaisensa seimiasetelma.

Viimeinen seimi on jonkin liikkeen edustalta. Se on tehty valtavaan (1x2 metriä, ehkäpä) terraariorakennelmaan, jossa kuvassa näkyvän seimen lisäksi oli paljon muutakin tapahtumaa.

22/24

Graz on Itävallan "pyöräily-ystävällisin" kaupunki.

Grazia todellakin nimitetään Itävallan pyöräilyn pääkaupungiksi. Täällä on bikecityguide.org -sivuston mielestä eniten pyöräilijöitä. Kaupungissa huomaa, että pyöräilyn eteen on tehty töitä. Lähes kaikilla keskustan kaduilla on 30 km/h rajoitus, mikä helpottaa autojen seassa pyöräilyä huomattavasti.

Helpoin tapa saada itävaltalainen (etenkin vanhempi rouvashenkilö) raivostumaan on jalkakäytävillä pyöräily. Kuulemma. Heh.

Nopeusrajoitusten lisäksi melkein kaikki yksisuuntaiset ja kääntymiskieltomerkit ym. on varustettu "ausgenommen fahrrad" -lisäkilvillä. Ei siis koske pyöräilijöitä, jes. Ainoat, mitä tarvitsee vähän pelätä, on raitiovaunut, mutta kun suunnittelee reittiään vähän etukäteen tai pyöräilee mieluummin sellaisen perässä kuin edellä, ei suurempia ongelmia pitäisi syntyä. Usein ratikkakiskojen välissä menee kyllä pyöräkaistat, mutta kuljettajat ei tunnu sitä tiedostavan. 

Pari päivää sitten katseltiin, kun ratikka ajeli melkein pyöräilijän takarenkaassa kiinni - soittaen torvea koko 20 metrin matkan, kunnes pysähtyi pysäkille. Että näin.

Ps. Pahoittelut otsikon epä-suomesta.

21/24

Itävaltalaiset on mestareita aukioloajoissa.

Nimenomaan niiden epäselvyydessä. Toimistot ja viralliset virastot, kuten armas vuokranantajammekin, on kuvan mukaisesti auki. Toisin sanoen, miten huvittaa. Tosin kaupungin virastot ei ole ollenkaan iltapäivällä auki, ainoastaan 9-12 tai 9-13 arkisin. Ei tuota Erasmus-opiskelijalle suurempia ongelmia, mutta onneksi ei tarvitse työssäkäyvänä yrittää vierailla näissä.

Toinen seikka on juhlapyhien aukioloajat. Ne kuuluu ilmeisesti kansalaissivistykseen. Edelleenkään ei mitään käsitystä, miten kaupat mahtaa olla joulun aikaan auki. Tosin välillä saatetaan ilmoittaa, että "suljettu joulupäivänä". Silloinkin jää askarruttamaan, ollaanko jouluaattona tai tapanina muka ihan normaalisti auki.

No, ihan kuten itävaltalaiset itsekin sanoo: This is Austria. Sitä vaan ei tahdo aina muistaa :)

20/24

Itävallassa luomua on tarjolla ja järkevissä hinnoissa.

Oli puhe niin kosmetiikasta kuin ruoka-aineista, on luomua helposti saatavilla, eikä sitä aina erota edes hinnan perusteella. Luomutuotteita ei myöskään Suomi-tyyliin ole eroteltu mihinkään pieneen hyllyväliin vaan uskaltaisin sanoa, että joka tuoteryhmästä löytyy muiden seasta myös luomuvaihtoehdot.

Itse asiassa juotiin ensimmäiset kuukaudet luomumaitoa ja syötiin luomupaahtoleipää, ennenkö huomattiin niiden olevan luomua. Lähikauppa Billalla on oma Ja!-merkki, jonka kaikki tuotteet on luomua. Kyseisen merkin maitopurkki (1 litra ykkösmaitoa siis) maksaa 1,19€, mikä on ehkä 20 senttiä normimaitoa kalliimpaa. Tiedä sitten, johtuuko luomusta vai ei, mutta se myös maistuu parhaalle, kun Suomessa on tottunut mautonta rasvatonta juomaan.

Noin äkkiseltään kaapista löytyi seuraavia: Lidlin biomysliä, noms. Sitä parasta maitoa. Riisikakkuja, joiden hajua Niko inhoaa, hehe.

Kosmetiikkapuolelta löytyykin vaikka mitä, koska sopivasti kaikki rasvat, shampoot, tukka-aineet ja puhdistusaineet loppui syksyn aikana. Luomushampoita oon aiemminkin käytellyt, mutta nyt riemastuin dm:ssä ja kokeilin, mitä iho sanoo näistä rasvoista.

Alverde on ilmeisesti kemikaliokauppa dm:n oma merkki, jota ei tosiaan ole hinnalla pilattu. Kuvassa näkyvät kolme rasvapurkkia (isommat on 50ml) sai kympillä. Viereiseltä hyllyltä matkaan lähti niin ikään yhteensä kympillä shampoo (200ml) ja hoitoaine (150ml). Kuivashampoo onkin vähän kalliimpaa mallia Lushilta (kympin sekin, ylläri), mutta pullo on aika iso, eikä ainetta kulu kovin paljoa, koska se ei ole painepakkauksessa.

Näistä ilmeisesti ainakin Laveraa saa Suomestakin ihan Prismoista ja googletuksen perusteella kohtuulliseen hintaan. Lushia myy ainakin verkkokaupat Suomeen, joten kevällää tarvitsee matkalaukku täyttää Alverden purnukoilla :)

19/24

Itävaltalaisilla on täysin eri tunnelma katsomoissa.

Niin jääkiekossa kuin jalkapallossa fanikatsomot on täynnä, eikä hiljaisia hetkiä ole, vaikka pelin taso ei päätä huimaakaan. Sturm Graz vastaan Rapid Wien päättyi 2-0, joten vedonlyöntirahatkin valui kankkulan kaivoon ;)

Soihduttaa sai, mutta katsomoon ei saanut tuoda tyhjiä vesipulloja...

Ei soihduissa mitään vikaa, kunhan ei joudu fanikatsomossa niiden savua nuuskimaan
tai pelaamaan maalivahtina :)

18/24

Itävaltalaiset taitaa...

... dubbaamisen jalon taidon.

Miehen puolikkaat, Greyn anatomia, NCIS, Criminal minds, Kovat kaulassa, How I met your mother... Kaikki löytyy kauniisti saksaksi puhuttuna. 

MUTTA Pokemonia sen sijaan, siis sitä piirrettyä, näytetään saksankielisillä tekstityksillä ja alkuperäispuheella (eli japania kaiketi?). Eikö nimenomaan lastenohjelmissa olisi kiva olla dubbaukset.

Ennen Arnold Schwarzenegger 24h maratonia eräs yhdysvaltalainen tyttö kysyi, katsotaanko me ne kaikki suomeksi. Heh, no ei.

17/24

Itävallassa ymmärretään…

… vielä filmikameroiden päälle! Pienen pieni uskollinen ystäväni pärjäilee siis mainiosti.

En kyllä vielä ole vaihtanut filmiä kertaakaan – jotenkin kummasti filmiä tulee käytettyä vähän säästeliäämmin. Minikameraan kertyy kuussa noin 10 kuvaa, kun digikameraan tallentuu reissukuukausina helposti lähemmäs 1000 kuvaa.

Tarpeen tullessa filmikauppoja ja -kehittämöitä (mitä ne nyt onkaan) löytyy kuitenkin. Oon paikantanut aivan lähikulmilta, siis noin kilometrin säteeltä ainakin kolme lupaavan näköistä paikkaa.

Itse kamera ansaitsee myös pienen esittelyn:

Golden half - Red Trees

Strategisilta mitoiltaan 8 x 6 cm oleva otus kuvaa siis filmille, mutta jännitys piilee, miten. Se kuvaa 36 kuvan filmille 72 kuvaa, sillä yhteen normaalin kuvan ruutuun se valottaa kaksi pienempää pystykuvaa.

Muovisesta ulkonäöstään huolimatta se ei suinkaan ole kertakäyttökamera ja siihen itseasiassa jopa saa salaman liitettyä. Tämä ystävä on (syntymäpäivälahja Nikolta) Plastic Camerasin valikoimista, mutta näitä ja vastaavia hauskuuksia löytää välillä myös ”hipster”-kaupoista tai museokaupoista (joissa muuten melkein aina on jotain jännittävää!). Grazissa olen näitä tai tämän lajitoereita bongannut nimenomaan Kunsthausin museokaupasta.

Filmille kuvaaminen tuo niin kivaa jännitystä, miten kuvat mahtoi onnistua ja mitä sinne filmille tulikaan kuvattua. Sillä kuvaaminen saa myös hauskoja hetkiä aikaan, kun ensin raksutellaan filmi kohdilleen ja mekaaninen, pieni sulkijaääni yleensä kääntää päitä. Kameran ulkonäkö ilmeisesti innostaa ihmisiä kyselemään :)

t. Sirkus