20/24

Itävallassa luomua on tarjolla ja järkevissä hinnoissa.

Oli puhe niin kosmetiikasta kuin ruoka-aineista, on luomua helposti saatavilla, eikä sitä aina erota edes hinnan perusteella. Luomutuotteita ei myöskään Suomi-tyyliin ole eroteltu mihinkään pieneen hyllyväliin vaan uskaltaisin sanoa, että joka tuoteryhmästä löytyy muiden seasta myös luomuvaihtoehdot.

Itse asiassa juotiin ensimmäiset kuukaudet luomumaitoa ja syötiin luomupaahtoleipää, ennenkö huomattiin niiden olevan luomua. Lähikauppa Billalla on oma Ja!-merkki, jonka kaikki tuotteet on luomua. Kyseisen merkin maitopurkki (1 litra ykkösmaitoa siis) maksaa 1,19€, mikä on ehkä 20 senttiä normimaitoa kalliimpaa. Tiedä sitten, johtuuko luomusta vai ei, mutta se myös maistuu parhaalle, kun Suomessa on tottunut mautonta rasvatonta juomaan.

Noin äkkiseltään kaapista löytyi seuraavia: Lidlin biomysliä, noms. Sitä parasta maitoa. Riisikakkuja, joiden hajua Niko inhoaa, hehe.

Kosmetiikkapuolelta löytyykin vaikka mitä, koska sopivasti kaikki rasvat, shampoot, tukka-aineet ja puhdistusaineet loppui syksyn aikana. Luomushampoita oon aiemminkin käytellyt, mutta nyt riemastuin dm:ssä ja kokeilin, mitä iho sanoo näistä rasvoista.

Alverde on ilmeisesti kemikaliokauppa dm:n oma merkki, jota ei tosiaan ole hinnalla pilattu. Kuvassa näkyvät kolme rasvapurkkia (isommat on 50ml) sai kympillä. Viereiseltä hyllyltä matkaan lähti niin ikään yhteensä kympillä shampoo (200ml) ja hoitoaine (150ml). Kuivashampoo onkin vähän kalliimpaa mallia Lushilta (kympin sekin, ylläri), mutta pullo on aika iso, eikä ainetta kulu kovin paljoa, koska se ei ole painepakkauksessa.

Näistä ilmeisesti ainakin Laveraa saa Suomestakin ihan Prismoista ja googletuksen perusteella kohtuulliseen hintaan. Lushia myy ainakin verkkokaupat Suomeen, joten kevällää tarvitsee matkalaukku täyttää Alverden purnukoilla :)

19/24

Itävaltalaisilla on täysin eri tunnelma katsomoissa.

Niin jääkiekossa kuin jalkapallossa fanikatsomot on täynnä, eikä hiljaisia hetkiä ole, vaikka pelin taso ei päätä huimaakaan. Sturm Graz vastaan Rapid Wien päättyi 2-0, joten vedonlyöntirahatkin valui kankkulan kaivoon ;)

Soihduttaa sai, mutta katsomoon ei saanut tuoda tyhjiä vesipulloja...

Ei soihduissa mitään vikaa, kunhan ei joudu fanikatsomossa niiden savua nuuskimaan
tai pelaamaan maalivahtina :)

18/24

Itävaltalaiset taitaa...

... dubbaamisen jalon taidon.

Miehen puolikkaat, Greyn anatomia, NCIS, Criminal minds, Kovat kaulassa, How I met your mother... Kaikki löytyy kauniisti saksaksi puhuttuna. 

MUTTA Pokemonia sen sijaan, siis sitä piirrettyä, näytetään saksankielisillä tekstityksillä ja alkuperäispuheella (eli japania kaiketi?). Eikö nimenomaan lastenohjelmissa olisi kiva olla dubbaukset.

Ennen Arnold Schwarzenegger 24h maratonia eräs yhdysvaltalainen tyttö kysyi, katsotaanko me ne kaikki suomeksi. Heh, no ei.

17/24

Itävallassa ymmärretään…

… vielä filmikameroiden päälle! Pienen pieni uskollinen ystäväni pärjäilee siis mainiosti.

En kyllä vielä ole vaihtanut filmiä kertaakaan – jotenkin kummasti filmiä tulee käytettyä vähän säästeliäämmin. Minikameraan kertyy kuussa noin 10 kuvaa, kun digikameraan tallentuu reissukuukausina helposti lähemmäs 1000 kuvaa.

Tarpeen tullessa filmikauppoja ja -kehittämöitä (mitä ne nyt onkaan) löytyy kuitenkin. Oon paikantanut aivan lähikulmilta, siis noin kilometrin säteeltä ainakin kolme lupaavan näköistä paikkaa.

Itse kamera ansaitsee myös pienen esittelyn:

Golden half - Red Trees

Strategisilta mitoiltaan 8 x 6 cm oleva otus kuvaa siis filmille, mutta jännitys piilee, miten. Se kuvaa 36 kuvan filmille 72 kuvaa, sillä yhteen normaalin kuvan ruutuun se valottaa kaksi pienempää pystykuvaa.

Muovisesta ulkonäöstään huolimatta se ei suinkaan ole kertakäyttökamera ja siihen itseasiassa jopa saa salaman liitettyä. Tämä ystävä on (syntymäpäivälahja Nikolta) Plastic Camerasin valikoimista, mutta näitä ja vastaavia hauskuuksia löytää välillä myös ”hipster”-kaupoista tai museokaupoista (joissa muuten melkein aina on jotain jännittävää!). Grazissa olen näitä tai tämän lajitoereita bongannut nimenomaan Kunsthausin museokaupasta.

Filmille kuvaaminen tuo niin kivaa jännitystä, miten kuvat mahtoi onnistua ja mitä sinne filmille tulikaan kuvattua. Sillä kuvaaminen saa myös hauskoja hetkiä aikaan, kun ensin raksutellaan filmi kohdilleen ja mekaaninen, pieni sulkijaääni yleensä kääntää päitä. Kameran ulkonäkö ilmeisesti innostaa ihmisiä kyselemään :)

t. Sirkus

16/24

Itävallassa kaikki vuodenajat on pidempiä.

Syyskuussa kuljettiin vielä shortseissa (tosin niin kai Suomessakin tänä vuonna). Syksyinen keli on kestänyt kohta kolme kuukautta, mutta ilman suurempia sateita. Itävallan kevät on kuulemma kuukauden edellä Suomen kevättä. Eli maaliskuu tietää terassikelejä ja huhti-toukokuussa voi paikallisten mukaan jo grillata nahkaa ”Copacabanan” rannoilla. Entä se talvi sitten?

Perjantaina lähdettiin Grazista tämännäköisessä säässä.

Neljän tunnin bussimatkan ja kolmen kilometrin nousun jälkeen maisemat näytti tältä.

Bussimatkalla nyt ei käytännössä ollut talven kanssa mitään tekemistä, mutta ihan naapurista ei vaan löydy tarpeeksi korkeita vuoria. Käytännössä eli kolmessa kilometrissä on yleensä jäätiköitä eli ikilumi. Nyt alkaa jo kuitenkin olla kaikki ”alemmatkin” laskettelukeskukset auki. Parhaimmillaan parin tunnin matkalla pääsee siis +8C syyssäästä täysin keskitalven maisemiin.

14/24

Tänään ei itävaltalaiset osaa, vaan on 14. päivä ja ollaan oltu täällä

14 viikkoa (ja kaksi päivää) !

Ihan järjettömän pitkä aika - ainakin jos vertaa siihen, missä hujauksessa se on kulunut. Jos oltaisiin vain puolen vuoden vaihdossa, olisi jäljellä enää pari hassua kouluviikkoa sekä tammikuun tentit. Osa vaihtareista lähtee jo jouluksi lopullisesti pois. Toisaalta toukokuuhun tuntuu olevan vielä valovuosi. Kalenteria kun katsoo niin voisin kuvitella ainakin joulukuun kuluvan aika hujauksessa. 13 vaaapäivää ja 17 päivää reissaamista tai vieraita, kelpaa. 

12/24

Itävaltalaiset osaa...

... (saksalaisten tavoin) tehdä järjettömiä yhdyssanoja. Toistaiseksi ykköstilaa pitää:

Wildschweinkäseleberkäsesemmel!

Pahoittelut suttuisesta kännykkäkuvasta, mutta en kehdannut jäädä Glühwein-kojulle pidemmäksi aikaa zoomailemaan, kun en mitään ostanut. Kyseessä on siis sämpylä (Semmel), jossa on villisikaa (Wildschwein), juustoa (Käse) ja Itävallan mysteeriruokaa Leberkäseä, jolla ei ole mitään tekemistä maksan (Leber) tai juuston kanssa. 

Wikipedian mukaan se on jonkin sortin lauantaimakkara, jossa on suolalihaa, possua, pekonia ja sipuleita jauhettuna tasaiseksi massaksi, jolle paistetaan pannulla rapea/ruskea pinta. Oli mitä oli, mutta tämä maksa maistuu myös Sirkulle :)