Viikko sitten lauantaina sullouduttiin muiden vaihtarien kanssa bussiin ja suunnattiin kohti maakuntaa tarkoituksena katsella hienoja maisemia sekä maistella viinejä ja muita paikallisia herkkuja. Maisemat valitettavasti näytti jotakuinkin tältä.
Uskaltauduin kuitenkin sateeseen yhden kuvan nappaamaan. Tästä voi ehkä kuvitella, että maisemat olisi voineet olla hienot esimerkiksi kuukausi sitten.
Ajettiin bussilla mäen tai vuoren (kuka näistä tietää) harjaa, jossa vasemmalla puolella näkyi Slovenia ja oikealla Itävalta. Kaikki rinteet pitkältä matkalta oli täynnä viiniviljelmiä ja opaskylttejä tiloille.
Ensimmäiseen kohteeseen oli ilmeisesti kerätty kaikkea mahdollista paikallista syötävää ja juotavaa. Pääsylippu oikeutti maistelukierrokselle, jonka jälkeen myymälästä oli mahdollista ostaa kaikkea maistettua.
Maisteltiin muun muassa eri makuisia etikoita (alla vasemmalla) ja kurbiskernölejä (alla oikealla). Kurbiskernöl eli kurpitsansiemenöljy on täällä kaiketi perinteisintä ja paikallisinta, mitä voi löytää. Sitä käytetään usein salaatinkastikkeena, mutta löytyy myös esim. kurpitsansiemenöljyolutta. Oli itse asiassa yllättävän hyvää, vaikkei heti uskoisi.
Maisteluun pääsi myös itse kurpitsan siemenet, joista etenkin vanilja- ja chiliversiot oli maukkaita. Jopa Niko tykkää näistä siemenistä, joten sen on oltava jo jotain. Voiton vei kuitenkin Zotterin suklaaputoukset. Yllättäen etenkin Wiener nougat -maku jotenkin veti puoleensa...
Myymälän puolelta löytyi viinimaistiaisia. Pojat jo suunnitteli 18 litran pullojen kotiuttamista, mutta taisi opintotuki tulla vastaan. Tosin 12 pullon erälle olisi jo saanut alennushinnan - selvää säästöä siis.
Kierrosta jatkettiin Lienerin viinitilalle, jossa maisteluun päätyi peräti 11 viiniä ja yksi väkevä. Mukaankin saattoi tarttua pari pulloa. Kaikesta päätellen Styyriassa ei osata punaviinin saloja. 11 viinistä vain yksi oli punaista ja sekin melko marjamehua.
Nyt on myös "Junkerien" aika. Junker-viini on ensimmäinen tämän vuoden sadosta tehty viini. Maakunnan Junkereita olisi päässyt maistelemaan ihan niitä varten Grazissa järjestetyillä messuilla, mutta ainakaan tällä tilalla Junker ei hurmannut allekirjottaneita.
 |
| Suomalaisia: Taru, Tuomas ja Niko sekä hyvin suomettunut kanadalainen Daniel |
Iltaa jatkettiin vielä paikallisen ruokailun merkeissä eräässä Buschenschankissa (viini-taverna). Pääosassa oli erilaiset kinkut, pasteijat/pateet ja piparjuuri. Kaikki kylmiä, mutta kyllä sillä mahansa täyteen sai.
Loppukevennyksenä
1) Alkoholiin ilmeisen tottumattomat aasialaiset
2) Sirkku ja onnen lantti. Uhrasin sentin kolikon seinään - onnea pitäisi riittää niin kauan kun kolikko pysyy kiinni seinässä. Ja sitähän ei koskaan saa tietää, jos se sieltä tippuu, joten toivossa on hyvä elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti