Toivottavasti ei koskaan enää tarvitse sompailla lentokentillä, junissa, ratikoissa eikä etenkään kävellen kolmen matkalaukun, kahden rinkan, repun ja monokassin kanssa.
Finnairin kyydissä oli jopa ahtaampaa kuin Ryanairilla, mutta onneksi kahvi tarjoiltiin Marimekon pahvimukeista kuoseilla Koppelo (kuvassa) ja Silkkikuikka. Ruokakaan (kana-pasta-salaatti-asia) ei ollut vakuumiin pakattua!
Mainiona (Mainion myös, ehehe) iltapalana toimi perienglantilaisesti sipsit ja cola. Kyllä äiti, huomenna ostetaan jotain järkevämpää.
6.9.2013
Huoneesta 105 ensimmäinen suunta oli kiireesti asuntotoimistolle sen auetessa, jotta saatiin avaimet ennen tunnin päästä alkavaa kielikoetta. Kämppä olikin heti seuraava ovi asuntotoimistosta, joten ehdittiin todeta, että SIELTÄ EI LÖYDY UUNIA >:( Eipä tarvitse leipoa vuoteen, haha.
Kielikokeen täsmällisiksi kehutut itävaltalaiset aloittivat melkein akateemisen vartin myöhässä, hmm.
Kannatti kuitenkin saapua päivän myöhässä - vältyttiin suulliselta kokeilta, vaikka Niko olikin luvannut laulaa ammattilaulun.
Onneksi kuitenkin ala-asteella opistusta banaanilaulusta oli hyötyä! KLIK!
Voit alkaa kerätä blogiin myös mikroleivonnaisreseptejä 😊 Terkut! -M
VastaaPoistaHeh, voisin toivoa joululahjaks sellasta mikrokeittokirjaa, mitä myytiin sillon, kun mikrot yleisty! t. Sirkus
Poista