Sunnuntai Itävallassa on totaalisen kuollut. Auki on ainoastaan rautatieaseman mini-Spar ja ravintoloita. Kaupungilla oli hiiren hiljaista kun lähdettiin kummastelemaan kaupungin menoa, sillä jossain luki, että sunnuntaisin kaikki menevät puistoihin - niin myös me. Ihmisiä ei kuitenkaan näkynyt, ennenkö kiivettiin Schloßbergille ja sieltäkin suurin osa turisteja. Vähän niinkun mekin.
Vasemmalla näkyy vanha kaupunki (joka muuten on Unescon maailmanperintökohde) ja oikeassa taustalla kiemurtelee Mur.
Sisiliskoja oli valtavasti! Koko ajan vaan rapisi jaloissa, söpöjä, eikö?
Helsinki - tuolla jossain 1 586 kilometrin päässä. Vuoret vaan välissä.
Sadevesikaivo muutaman vuosisadan takaa. Kellotorni, jossa ekaluokkalaisten opit tyrmätään, eli iso viisari näyttää tunteja ja pieni minutteja, argh.
Schloßberg on alunperin 800-luvulta oleva linnake, joka nykyään on ilmeisen suosittu turisti- ja ulkoilukohde. 473 metriä merenpinnasta olevan nyppylän päällä (Grazin muu kaupunki on ilmeisesti noin 350 m merenpinnasta) on useampi kahvila/ravintola. Rinteet sinne on todella jyrkät ja etenkin Mur-joen puoleinen polku alas oli pystysuoraa serpentiiniä.
Polku laskeutuu lähes suoraan kummalliselle siltakahvilalle, joka näkyykin jokaisen turistin kamerassa ja opaskirjassa. Ei ollut sisältä yhtä hieno kuin ulkoa.
Nyt turistina olo kuitenkin loppuu, koska huomisesta alkaa intensiivinen saksan opiskelu. Kääk kääk tuplakääk. Kauniita unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti