Bärenschützklamm ja Hochlantsch

Viikonloput täällä tuntuu olevan täynnä aktiviteetteja. Tänä lauantaina lähdettiin puolen tunnin junamatkan päähän vaeltamaan Bärenschützklammille katsomaan vesiputouksia.

Luultiin päässemme perille, mutta se olikin vasta paikka, josta ostettiin pääsyliput alueelle ja kiipeäminen alkoi. Ensimmäinen kuva on vasta alkua, varsinaisten vesiputousten kohdalla mentiin pitkä matka erilaisia silta- ja tikasviritelmiä pitkin. Vaellettiinkin sitten koko 3,5 euron edestä 8 tuntia ja noin 35 kilometriä. Siis ihan kevyt lenkki näin kylmiltään, kun nousua oli jotakuinkin 1300 metriä.

(Kuvien klikkaus isommaksi on jopa suotavaa ü)

Vesiputoukset loppui noin 1200 metrissä, mutta nälkä kasvoi syödessä. Arvottiin viimeisten junien aikatauluja sekä pimeän tuloa ja lähdettiin vielä huipulle, kun kerran tänne asti oli tultu. (Tosiaan arvottiin, koska älypuhelinnuoriso oli avutonta ilman kenttää.)

Huippuhan näkyi, jossan kaukana tuolla. Matka vaan ei näyttänyt siltä, että se kiivettäisiin opaskylttien ilmoittamassa 1:45 tunnissa.

Riskinotto kuitenkin kannatti ja huipulla tuuli! Ehdittiin alaskin ajoissa junaan ja pimeä tuli junamatkalla Graziin. Melko optimoitu retki siis kun eväätkin riitti suunniteltua pidemmälle kierrokselle.

Matkaan lähti 23 ihmistä, mutta pohjoismaalaiset höystettynä yhdellä italialaisella ja yhdellä palestiinalaisella oli ainoita, jotka selvitti tiensä huipulle asti. Tosin jo lähdössä hieman hirvitti - etelämaalaisilla ei ilmeisesti ollut ihan samaa käsitystä vaeltamisesta, kun varusteina oli käsilaukkuja ja karvasaappaita. Jo ihan hermojenkin kannalta oli ihan hyvä, että porukka jakaantui kahtia melkein ensimmäisen kilometrin matkalla.

Illalla ruoka ja uni maittoi ja tänään ei paljon ole tarvinnut jaloillaan olla. Onneksi noita saksan läksyjä riittää...