3/24

Itävaltalaiset ymmärtää...

... rukiin päälle!

Onneksi kannettiin hapankorppuja Suomesta asti, kun Sparin hyllyltä löytyy Finn Crispin herkkuja. Tämä löytö tosin tehtiin vasta Wienin reissulla, mutta löytyy niitä näköjään lähikaupastakin. Ja mikä parasta, valmistusmaa on Suomi ja valmistaja Vaasan Oy, jee.

Ruisjauhojakin myydään, mutta ei ne siitä leipää tehdä osaa. "Tumma" leipä on aina hyvin tiivistä sekaleipää, joka päivän säilytyksen jälkeen muuttuu tiiliskiveksi. Piti siis tehdä itse! Tosin karjalanpiirakoiden muodossa. Pojat pääsi kokeilemaan rypytystaitojaan, mutta jotenkin se homma jäi kuitenkin tytöille...

Torstaisesta kuuden tunnin leivontatuokiosta on vielä puoli kattilallista herkkupiirakoita jäljellä, noms!

2/24

Itävaltalaiset on onnistuneet...

... luomaan toimivan julkisen liikenteen. Ainakin näin Grazin ja meidän asuinkorttelin näkökulmasta. Ratikat eli bimit kulkee hyvinkin tiheällä vuorovälillä ainakin iltayhdeksään asti. Bimien loppuessa busseilla pääsee myöhemmin ja pidemmälle.

Julkisia käyttää muutkin kuin koululaiset ja puliukot. Kulkuneuvot on järjestäen siistejä. Ei pelkätstään uudet vaan myös ne 50 vuotta vanhat vaunut. Tänä  talvena on erityinen kampanja, jonka tarkoitus on lisätä julkisten houkuttelevuutta. Niinpä arkipäivisin vanhan kaupungin alueella sekä lauantaisin kaikkialla on kaikki bimit ilmaisia.

Vaunuissa on toimivat infotaulut sekä kuulutukset, joista on helppo seurata matkan kulkua. Kulkeminen on myös verrattain halpaa. Ei toki yhtä halpaa kuin opiskelijalipulla Tampereella, mutta 2,10€ per kerta aikuiselta on meidän mielestä halpa. Vaihdot on tehty helpoiksi, sillä etenkin illemmalla, kun vuoroväli pitenee, odottaa bimit toisiaan. Raitiovaunuverkko on lisäksi hyvinkin kattava koko keskustan alueella, mutta myös sen ulkopuolella.

Toinen seikka on ihmisten käyttäytyminen julkisissa. Istumapaikka annetaan aina vähänkin vanhemmille ihmisille, eikä olla kertaakaan nähty mitään töhryjä esimerkiksi bussien ikkunoissa tai penkkien selkänojissa.

Joulukalenteri!

Saatiin Suomesta joulukalenteri joulukuun viihdykkeeksi, joten vastavuoroisesti päätettiin tarjota sähköinen versio sinne Suomeen. Tämä ei valitettavasti tarjoa suklaayllätyksiä, mutta sen sijaan erinäisiä asioita, joita itävaltalaiset osaa paremmin kuin suomalaiset. Katsotaan, löytyykö niitä 24 kappaletta, hehe. Tarvittaessa voidaan höystää asioilla, jotka hoidetaan huonommin. Siispä, täältä pesee.

1/24 Itävaltalaiset osaa...

... ottaa joulusta kaiken irti. Joulu ei rajoitu pelkästään kolmeen vapaapäivään aaton ja Tapaninpäivän välillä. Tapahtumaa riittää joulutorien ja kauneimpien joululaulujen lisäksi vaikka muille jakaa. Niin tietty Suomessakin, mutta tarkoitan tapahtumia, jotka on joka vuosi samalla päivyksellä ja ne liittyy jollakin kulttuurihistoriallisella tavalla jouluun. Vaikka ollaankin tiukan katolisia, ei kaikki tapahtumat kirkon piiristä ole.

Tänään oltiin katsomassa perinteistä Perchtenlaufia. Grazin pääkatua vaelsi puolentoista tunnin ajan "Perchteneitä" eli jonkinlaisia piruja, demoneita, miten sen nyt haluaa suomentaa. Kuvat ehkä kertoo enemmän. Niillä on mukanaan mm. kettinkejä ja lehmänkelloja - kaikkea metallista ja kolisevaa sekä piiskoja ja risukimppuja. Kolinalla ja piiskoilla lyömisellä yritetään karkottaa talvea. Miksi? Ei selvinnyt vielä. Ilmeisesti tapahtuma juontaa juurensa pakanallisista menoista ja ainoastaan naisia ja lapsia pelotellaan. Perchtenlauf on yleinen lähinnä Itävallassa ja Bayerin alueella.

"Artisteilla" oli usein allaan myös menopelejä - mitä isompi ääni, sen parempi. 

Saatiin osamme myös esimerkiksi savupommista. 

Loppujen tapahtumien pitäisi olla vähän pirteämpiä ;)

Sateinen joulu-Wien

Wien (ja koko Keski-Eurooppa ainakin Forecan mukaan) näytti tältä koko pitkän viikonlopun. Onneksi oli a) paikallisopas ja b) Glühweinia. Ei siis tarvinnut kuluttaa aikaa tutkimalla karttaa sateessa vaan viilettämällä metroluolissa paikasta toiseen. Jos sinne sateeseen kuitenkin päätyi, lämmitti erilaiset punssit ja hehkuviinit mukavasti.

Wienissä oli jo joulu täydessä vauhdissa niin joulutorien, valaistusten kuin kauppojen ikkunoiden perusteella. Tosin niin se taitaa Suomessakin jo olla, mutta kun sää on kuin lokakuussa, ei meinaa ymmärtää, että kuukauden päästä on joulu.

Torstaisen keikan jälkeen aika kuluikin hyvin pitkälti joulutoreilla ja syödessä. Siispä kuvasaldoa viikonlopulta:

Joulutori Stephansdomilla ja joulutorin vuohet, lampaat ja minipossut (!) yliopiston tienoilla.

Käytiin myös Stephandomissa sisällä pohtimassa, edustaako se puhdasta goottilaisuutta ja mikä on romanesque-tyylisuunta suomeksi. Kiivettiin myös ylös näykötorniin, josta ensimmäinen kuva on.

...ja tietysti maistamassa Sacher-kakkua! 

Ehkä kalleimmat pullakahvit koskaan, kun cappucino ja kakkupala oli 10 euroa.

Mutta Sirkullekin maistui tämä Sacher-torte (paremmin kuin yleensä)!

Käytiin MuseumsQuartierin joulutorilla Maria-Theresien-Platzilla sekä kahdella markkinapaikalla Naschmarktilla ja jollakin turkkilaisten torilla. Torielämään on siis hyvin ahkerasti tutustuttu.

Tutustuttiin myös Schönbrunnin linnaan, jonka pihalta yllättäen myös löytyi joulutori. Sissin linnanakin tunnetun Schönbrunnin sisäänpääsymaksu oli niin kallis (17€), että tyydyttiin ihailemaan ulkoapäin. Linnan pihalla on myös maailman vanhin eläintarha, johon tarvitsee kyllä tehdä uusi retki keväämmällä. Siellä on pandoja!

Koska kierreltiin joulutoreja, maisteltiin myös Glühweineja, punsseja ja muita. Lähimpänä suomalaista glögiä osoittautui olevan Kinderpunsch eli lasten alkoholiton punssi. Onneksi on oma glögiresepti :)

The Sounds!

Viime viikonlopun Wien-vierailu alkoi torstaina kotoisasti ruotsalaisen The Soundsin keikalla suomalaisseurassa!

Keikalla tapahtui myös hyvin hämmentäviä. Vinkkasin Nikolle, että katopa, tuossa takana on jollain Tapparan paita. Ei muuta kun juttusille, mutta kaveri ei puhunutkaan suomea eikä edes oikein englantia. 

Lopulta kävi ilmi, että tämän tyypin veli oli ollut viime keväänä vaihdossa Tampereella ja oli onnistuneesti käännytetty kannattajaksi. Miten sattuikin tolla seuralaisella olemaan Ilves-pipo mukana...

Pienet klubikeikat on parhautta ja mikseripöydän luona soi musiikki parhaiten eli oikein mainio ilta. Itse Wienistä vähän lisää myöhemmin, nyt hyvää yötä!

 

Styrian Wine Road Trip

Viikko sitten lauantaina sullouduttiin muiden vaihtarien kanssa bussiin ja suunnattiin kohti maakuntaa tarkoituksena katsella hienoja maisemia sekä maistella viinejä ja muita paikallisia herkkuja. Maisemat valitettavasti näytti jotakuinkin tältä.

Uskaltauduin kuitenkin sateeseen yhden kuvan nappaamaan. Tästä voi ehkä kuvitella, että maisemat olisi voineet olla hienot esimerkiksi kuukausi sitten. 

Ajettiin bussilla mäen tai vuoren (kuka näistä tietää) harjaa, jossa vasemmalla puolella näkyi Slovenia ja oikealla Itävalta. Kaikki rinteet pitkältä matkalta oli täynnä viiniviljelmiä ja opaskylttejä tiloille.

Ensimmäiseen kohteeseen oli ilmeisesti kerätty kaikkea mahdollista paikallista syötävää ja juotavaa. Pääsylippu oikeutti maistelukierrokselle, jonka jälkeen myymälästä oli mahdollista ostaa kaikkea maistettua.

Maisteltiin muun muassa eri makuisia etikoita (alla vasemmalla) ja kurbiskernölejä (alla oikealla). Kurbiskernöl eli kurpitsansiemenöljy on täällä kaiketi perinteisintä ja paikallisinta, mitä voi löytää. Sitä käytetään usein salaatinkastikkeena, mutta löytyy myös esim. kurpitsansiemenöljyolutta. Oli itse asiassa yllättävän hyvää, vaikkei heti uskoisi.

Maisteluun pääsi myös itse kurpitsan siemenet, joista etenkin vanilja- ja chiliversiot oli maukkaita. Jopa Niko tykkää näistä siemenistä, joten sen on oltava jo jotain. Voiton vei kuitenkin Zotterin suklaaputoukset. Yllättäen etenkin Wiener nougat -maku jotenkin veti puoleensa...

Myymälän puolelta löytyi viinimaistiaisia. Pojat jo suunnitteli 18 litran pullojen kotiuttamista, mutta taisi opintotuki tulla vastaan. Tosin 12 pullon erälle olisi jo saanut alennushinnan - selvää säästöä siis.

Kierrosta jatkettiin Lienerin viinitilalle, jossa maisteluun päätyi peräti 11 viiniä ja yksi väkevä. Mukaankin saattoi tarttua pari pulloa. Kaikesta päätellen Styyriassa ei osata punaviinin saloja. 11 viinistä vain yksi oli punaista ja sekin melko marjamehua.

Nyt on myös "Junkerien" aika. Junker-viini on ensimmäinen tämän vuoden sadosta tehty viini. Maakunnan Junkereita olisi päässyt maistelemaan ihan niitä varten Grazissa järjestetyillä messuilla, mutta ainakaan tällä tilalla Junker ei hurmannut allekirjottaneita. 

Suomalaisia: Taru, Tuomas ja Niko sekä hyvin suomettunut kanadalainen Daniel

Iltaa jatkettiin vielä paikallisen ruokailun merkeissä eräässä Buschenschankissa (viini-taverna). Pääosassa oli erilaiset kinkut, pasteijat/pateet ja piparjuuri. Kaikki kylmiä, mutta kyllä sillä mahansa täyteen sai.

Loppukevennyksenä

1) Alkoholiin ilmeisen tottumattomat aasialaiset 

2) Sirkku ja onnen lantti. Uhrasin sentin kolikon seinään - onnea pitäisi riittää niin kauan kun kolikko pysyy kiinni seinässä. Ja sitähän ei koskaan saa tietää, jos se sieltä tippuu, joten toivossa on hyvä elää.

Pasta Monday

Kun ruoanlaitto ei huvita - syödään pastaa! Joka maanantai tarjoaa paikallinen Music House lautasellisen pasta bolognesea kahdella (2!) eurolla. Jotenkin se tuntuu vetävän vaihtareita puoleensa. 

Ruoka on, etenkin hintaansa nähden, erittäin maukasta. Paikka tosin on sen näköinen, ettei ensimmäisellä kertaa oltu varmoja, halutaanko tosiaan syödä siellä. Se on aikamoinen hämyinen luola, jota ehkä räkäläksi voisi haukkua. Ilman ruokamyrkytyksiä, hepatiittia ja muita on toistaiseksi kuitenkin selvitty eli pasta-maanantait jatkukoon! Ainoa miinus on, että ruoan kanssa tarjoillaan Muraueria (olutta), joka maistuu ainoastaan Sirkulle. Lisäksi kokin päivän fiiliksen voi maistaa ruoan tulisuudesta :)

Koska urautuminen on hauskaa, on suunnitelmissa jo pasta-maanantait Hervantaan. Tamperelaisia täältä on tähän mennessä löytynyt seitsemän, joten kysyntää löytynee.