6/24

Itävaltalaiset osaa...

... tehdä korkeampia mäkiä ja jylhempiä maisemia.

Hyvää itsenäisyyspäivää Söldenistä! :)

5/24 Arnold S.

Itävaltalaiset ei ymmärrä...

... Arnold Schwarzeneggerin päälle, vaikka se on Grazista kotoisin. Me suomalaiset kuitenkin ymmärrettiin, niin paljon, että katseltiin Arskan elokuvia 24h putkeen. Jostain syystä vain suomalaisia tuli paikalle, vaikka muitakin oli mukaan pyydetty.

18 tunnin jälkeen oli vielä hauskaa, 22 tunnin kohdalla hymyt jo vähän hyytyi.

Evästä onneksi riitti. Tilattiin saksaksi puhelimella kuusi pitsaa ja 12 döneriä ja kummasti saatiin ihan ne mitä tilattiinkin!

Listalta löytyi:

Pumping iron

Last action hero

Hercules in New York

Raw deal

Eraser

Last stand

Red heat

Terminator I

Terminator I I

Total recall

ja loppuvastuksena Conan the barbarian!

Arska-museossa ei olla vielä ehditty käymään, mutta se löytyy to do-listalta :)

4/24 Brauhaus Puntigamer

Itävaltalaiset osaa...

... oluen valmistuksen! Melkein joka kylästä löytyy panimo ja ne on osuvasti nimetty. Esimerkiksi Gösser-olut tulee Gössistä, Murauer Murausta ja Puntigamer Puntigamerista. Loogista! Puntigam tosin on vain kaupunginosa täällä Grazissa. Päästiin kuitenkin Brauhaus Puntigamerin panimolle pienelle kierrokselle tutustumaan, miten sitä olutta oikein syntyy.

Blub blub, siellä sitä syntyy. Tässä sammiossa oli 1,5kg hivaa sataa litraa olutta kohti. (Jos ymmärrettiin saksankielinen selostus oikein, oikea vastaus voi olla myös esimerkiksi 1,5kg sataa tuhatta litraa kohti tms.)

Puntigamerin panimolta lähtee noin miljoona pulloa olutta vuodessa (tai ainakin kapasiteetti riittää moiseen). Pullotuskone kykeni 55 000 pulloon tunnissa.

Lopuksi saatiin tietysti maistiaisia!

3/24

Itävaltalaiset ymmärtää...

... rukiin päälle!

Onneksi kannettiin hapankorppuja Suomesta asti, kun Sparin hyllyltä löytyy Finn Crispin herkkuja. Tämä löytö tosin tehtiin vasta Wienin reissulla, mutta löytyy niitä näköjään lähikaupastakin. Ja mikä parasta, valmistusmaa on Suomi ja valmistaja Vaasan Oy, jee.

Ruisjauhojakin myydään, mutta ei ne siitä leipää tehdä osaa. "Tumma" leipä on aina hyvin tiivistä sekaleipää, joka päivän säilytyksen jälkeen muuttuu tiiliskiveksi. Piti siis tehdä itse! Tosin karjalanpiirakoiden muodossa. Pojat pääsi kokeilemaan rypytystaitojaan, mutta jotenkin se homma jäi kuitenkin tytöille...

Torstaisesta kuuden tunnin leivontatuokiosta on vielä puoli kattilallista herkkupiirakoita jäljellä, noms!

2/24

Itävaltalaiset on onnistuneet...

... luomaan toimivan julkisen liikenteen. Ainakin näin Grazin ja meidän asuinkorttelin näkökulmasta. Ratikat eli bimit kulkee hyvinkin tiheällä vuorovälillä ainakin iltayhdeksään asti. Bimien loppuessa busseilla pääsee myöhemmin ja pidemmälle.

Julkisia käyttää muutkin kuin koululaiset ja puliukot. Kulkuneuvot on järjestäen siistejä. Ei pelkätstään uudet vaan myös ne 50 vuotta vanhat vaunut. Tänä  talvena on erityinen kampanja, jonka tarkoitus on lisätä julkisten houkuttelevuutta. Niinpä arkipäivisin vanhan kaupungin alueella sekä lauantaisin kaikkialla on kaikki bimit ilmaisia.

Vaunuissa on toimivat infotaulut sekä kuulutukset, joista on helppo seurata matkan kulkua. Kulkeminen on myös verrattain halpaa. Ei toki yhtä halpaa kuin opiskelijalipulla Tampereella, mutta 2,10€ per kerta aikuiselta on meidän mielestä halpa. Vaihdot on tehty helpoiksi, sillä etenkin illemmalla, kun vuoroväli pitenee, odottaa bimit toisiaan. Raitiovaunuverkko on lisäksi hyvinkin kattava koko keskustan alueella, mutta myös sen ulkopuolella.

Toinen seikka on ihmisten käyttäytyminen julkisissa. Istumapaikka annetaan aina vähänkin vanhemmille ihmisille, eikä olla kertaakaan nähty mitään töhryjä esimerkiksi bussien ikkunoissa tai penkkien selkänojissa.

Joulukalenteri!

Saatiin Suomesta joulukalenteri joulukuun viihdykkeeksi, joten vastavuoroisesti päätettiin tarjota sähköinen versio sinne Suomeen. Tämä ei valitettavasti tarjoa suklaayllätyksiä, mutta sen sijaan erinäisiä asioita, joita itävaltalaiset osaa paremmin kuin suomalaiset. Katsotaan, löytyykö niitä 24 kappaletta, hehe. Tarvittaessa voidaan höystää asioilla, jotka hoidetaan huonommin. Siispä, täältä pesee.

1/24 Itävaltalaiset osaa...

... ottaa joulusta kaiken irti. Joulu ei rajoitu pelkästään kolmeen vapaapäivään aaton ja Tapaninpäivän välillä. Tapahtumaa riittää joulutorien ja kauneimpien joululaulujen lisäksi vaikka muille jakaa. Niin tietty Suomessakin, mutta tarkoitan tapahtumia, jotka on joka vuosi samalla päivyksellä ja ne liittyy jollakin kulttuurihistoriallisella tavalla jouluun. Vaikka ollaankin tiukan katolisia, ei kaikki tapahtumat kirkon piiristä ole.

Tänään oltiin katsomassa perinteistä Perchtenlaufia. Grazin pääkatua vaelsi puolentoista tunnin ajan "Perchteneitä" eli jonkinlaisia piruja, demoneita, miten sen nyt haluaa suomentaa. Kuvat ehkä kertoo enemmän. Niillä on mukanaan mm. kettinkejä ja lehmänkelloja - kaikkea metallista ja kolisevaa sekä piiskoja ja risukimppuja. Kolinalla ja piiskoilla lyömisellä yritetään karkottaa talvea. Miksi? Ei selvinnyt vielä. Ilmeisesti tapahtuma juontaa juurensa pakanallisista menoista ja ainoastaan naisia ja lapsia pelotellaan. Perchtenlauf on yleinen lähinnä Itävallassa ja Bayerin alueella.

"Artisteilla" oli usein allaan myös menopelejä - mitä isompi ääni, sen parempi. 

Saatiin osamme myös esimerkiksi savupommista. 

Loppujen tapahtumien pitäisi olla vähän pirteämpiä ;)

Sateinen joulu-Wien

Wien (ja koko Keski-Eurooppa ainakin Forecan mukaan) näytti tältä koko pitkän viikonlopun. Onneksi oli a) paikallisopas ja b) Glühweinia. Ei siis tarvinnut kuluttaa aikaa tutkimalla karttaa sateessa vaan viilettämällä metroluolissa paikasta toiseen. Jos sinne sateeseen kuitenkin päätyi, lämmitti erilaiset punssit ja hehkuviinit mukavasti.

Wienissä oli jo joulu täydessä vauhdissa niin joulutorien, valaistusten kuin kauppojen ikkunoiden perusteella. Tosin niin se taitaa Suomessakin jo olla, mutta kun sää on kuin lokakuussa, ei meinaa ymmärtää, että kuukauden päästä on joulu.

Torstaisen keikan jälkeen aika kuluikin hyvin pitkälti joulutoreilla ja syödessä. Siispä kuvasaldoa viikonlopulta:

Joulutori Stephansdomilla ja joulutorin vuohet, lampaat ja minipossut (!) yliopiston tienoilla.

Käytiin myös Stephandomissa sisällä pohtimassa, edustaako se puhdasta goottilaisuutta ja mikä on romanesque-tyylisuunta suomeksi. Kiivettiin myös ylös näykötorniin, josta ensimmäinen kuva on.

...ja tietysti maistamassa Sacher-kakkua! 

Ehkä kalleimmat pullakahvit koskaan, kun cappucino ja kakkupala oli 10 euroa.

Mutta Sirkullekin maistui tämä Sacher-torte (paremmin kuin yleensä)!

Käytiin MuseumsQuartierin joulutorilla Maria-Theresien-Platzilla sekä kahdella markkinapaikalla Naschmarktilla ja jollakin turkkilaisten torilla. Torielämään on siis hyvin ahkerasti tutustuttu.

Tutustuttiin myös Schönbrunnin linnaan, jonka pihalta yllättäen myös löytyi joulutori. Sissin linnanakin tunnetun Schönbrunnin sisäänpääsymaksu oli niin kallis (17€), että tyydyttiin ihailemaan ulkoapäin. Linnan pihalla on myös maailman vanhin eläintarha, johon tarvitsee kyllä tehdä uusi retki keväämmällä. Siellä on pandoja!

Koska kierreltiin joulutoreja, maisteltiin myös Glühweineja, punsseja ja muita. Lähimpänä suomalaista glögiä osoittautui olevan Kinderpunsch eli lasten alkoholiton punssi. Onneksi on oma glögiresepti :)