Vaikka vielä ei vapaa-iltoja ole liiemmin näkynyt, ostettiin niiden ratoksi kuitenkin viihdyke. Päätettiin samalla triplata aikaisempien palapelien vaikeustaso.
Innokkaina kaiveltiin heti reunapaloja ja vielä ainakin näyttää siltä, että paloja lajitellaan kasoihin vielä keväälläkin.
Eli tervetuloa vieraat, meillä on teillekin tekemistä varattuna ;)
Käytiin tervehtimässä paikallista kummajaista viime viikolla. Grazin Kunsthaus eli nykytaiteen museo on tutummin the Friendly Alien. Uskon, että kuva kertoo tarpeeksi tästä nimityksestä.
Kunsthaus on rakennettu 2003, kun Graz oli Euroopan kulttuuripääkaupunki. Museo siis täytti tänä syksynä kymmenen vuotta, jonka takia sinne oli ilmainen sisäänpääsy parin viikon ajan. Näyttelyt ei olleen kummoisia ainakaan nyt, mutta on museossa nähty mm. Andy Warholia. Lähinnä mentiinkin katsomaan itse rakennusta, joka oli sisältäkin ihan vaikuttava.
Hauskinta museossa on kuitenkin sen ulkopinta. Sen seinät ja katto on täynnä BIXejä eli "isoja pikseleitä", joilla voidaan luoda erilaisia kuvia ja liikkuvia muotoja. Ulkopinnalla on siis vaihtuva näyttely, kuten sisälläkin. Pinta on esimerkiksi morsettanut erästä lasten satua, tweetannut ja "soittanut" Bachia.
[Kuvat: http://www.museum-joanneum.at/en/press/press/cittadellarte-2 ja http://www.museum-joanneum.at/en/press/press/culture-shut-down]
Opiskelijan keittiö on kokenut vallankumouksen, sillä makaronilaatikkoa ja pitsaa ei voi enää valmistaa. Kahden (melkein) BSc:n suorittama tutkimus viimeisen kuukauden ajalta on osoittanut, että syödä voi myös
... tortilloja (helposti ainakin viisi kertaa jo tässä ajassa)
Jauheliha täällä on sairaan halpaa, rasvaista ja possuista, mutta niin hyvää. Myös feta on aika kaukana Apetinan valmiskuutioista. Kasvikset ei ole mitenkään ihmeellisen hyviä tai halpoja paitsi salaatti, jota saa noin kilon eurolla.
... jauhelihakeittoa
Jauheliha täällä on edelleenkin sairaan halpaa. Hämmentävää myös, että löydettiin valmis keittojuurespaketti, joita Suomessakin myydään.
... jauhelihaa ja makaronia
Myös makaronia ja juotavan makuista maitoa löytyy!
... nuudeliwokkia, vaikka vahingossa ostettiinkin kalkkunasuikaleita, kun luultiin sitä kanaksi. Paketissa toki oli kalkkunan kuva, mutta ei annettu sen häiritä. Hyvää oli silti. Nuudeli- ja wokkivalinnoilla ei tarvinnut päätä vaivata, sillä vaihtoehtoja oli kummassakin yksi.
... nuudeliwokkia tuoreista raaka-aineista. Himpun verran parempaa, etten sanoisi!
... vuohenjuustopastaa, tällä kertaa oikeasti kanalla ja Lidlin kolmen euron viinillä höystettynä.
... texmex-salaattia. Eli sitä jauhelihaa jälleen eri muodossa (ja Netflixiä) :)
Kuukauden aikana 7 ruokalajia on kelpo saavutus, mutta ei me nälkään olla kuoltu. Pita-Dönerkebab 2,5-3€ ja 15cm subi jotakuinkin 3€ myös.
Maistuu siis esimerkiksi tällä viikolla, kun ollaan koulussa 8:15-18:00 (kyllä, kymmenen tuntia päivässä, hyrrr) ja illalla tehdään harkkatöitä. Sitä paitsi kebab täällä on oikein maukasta jopa Papachiin tai Hevaliin verrattuna.
Lauantaina viiden tunnin junamatkan suuntana oli München ja Oktoberfestit! Varoituksia väkimäärästä oli kyllä sadellut, mutta tapahtuman koko yllätti silti. Esimerkiksi metrossa oli väkeä niin paljon kuin sinne mahtui ja muutama ylimääräinen. Virkapukuiset sedät tönäili väkeä sisään melkein kuin Tokiossa.
Alue ei ollutkaan pelkkiä suomalaistyyppisiä kaljatelttoja vaan metrosta noustiin huvipuistoon, jossa myytiin kaikkea Paavo Pesusieni-ilmapalloista nahkahousuihin. Eikä ne kaljateltatkaan ihan telttoja olleet.
Me neljä suomalaista ja yksi pieni portugalilainen päädyttiin Hacker-Pschorrin telttaan. Pöytävaraukset oli täyttyneet jo vuosi sitten, mutta onneksi aikainen lintu oluen nappasi. Oltiin paikalla noin kymmeneltä sunnuntaina ja puolen tunnin päästä teltta oli jo täynnä.
Keskellä telttaa soitti orkesteri ja laulu raikasi. Olut oli Suomen hinnoissa, litran tuopeissa ja kympin kappale.
Lisukkeeksi kaupattiin kaikkea törkysuolaista ja -rasvaista, kuten brezeleitä, puolikkaita kanoja ja wursteja.
Oktoberfest-treffit Berliinissä vuottaan viettävän Maikin kanssa oli sovittu jo keväällä. Yöpymiskustannukset Münchenissä Oktoberfestien aikaan ovat aivan järjettömiä, mutta onneksi löytyi suomalainen teekkari, joka meidät kolme (ja pienen portugalilaisen Sofian) suostui majoittamaan.
Jokaisella panimolla oli oma telttansa ja suurimmat teltat vetivät sisäänsä 10 000 janoista ihmistä. Meidän teltta ei ollut ihan suurimpia, mutta olut oli hyvää :)
Vaikka telttoihin ei puolen päivän jälkeen ole toivoakaan päästä sisään ilman pöytävarausta, riitti väkeä myös niiden ulkopuolella valtavalla markkina-alueella. Ja pitihän siellä yksi vuoristorata riistohintaan käydä kokeilemassa.
Sirkun saksanopettaja käski ostamaan lebkuchenin, "koska ne on niin ällöttävän stereotyyppisiä ja perinteisiä". Dirndl sai seurakseen pienimmän mahdollisen piparin. Koot vaihtelee 15 sentistä puoleen metriin ja kaikissa lukee ällösöpöyksiä, kuten Ich mag Dich ja Mein Süßer. Pipariahan todella kannetaan kaulassa "koruna", joten se ei vielä ole joutunut syödyksi, vaikka hyvältä tuoksuukin.
Maanantaina junaa odotellessa käytiin katsomassa, missä Lasse Virén on kaatuillut. Nyt olivat tosin vieneet Lasselta juoksuradat. Stadion ja muu München näkyi komeasti Olympiatornista, joka oli 20 metriä korkeampi kuin Näsinneula!
Mukava reissu ja saksaakin tuli harjoiteltua, kun samaan kabinettiin junassa osui unkarilainen, innokas ja kovasti Suomesta kiinnostunut, laskettelukeskuksesta työhaastattelusta tullut poika, joka puhui vain saksaa.
Pyörien ostamisesta meni kolme päivää, kun Nikon eturengas oli tyhjä viikonlopun jäljiltä. Ei olla löydetty mitään paikallista Biltemaa, josta voisi hankkia kaikkea tarpeellista. Onneksi tähän ongelmaan löytyi ratkaisu yliopistoilta.
Molemmilla teknillisen yliopiston kampuksilla on pyörähuoltopiste. 24/7 auki olevalta huoltopisteeltä löytyy työkaluja, kompressori ja automaatti, josta saa 7,5 euron hintaan pyörän sisäkumeja. Loistokasta, etten sanoisi.
Pyörä kulkee taas. Saksasta on jäljellä enää Nikolla suullinen ja Sirkulla kirjallinen tentti. Välissä on onneksi viikko lomaa, ennenkö oikea opiskelu alkaa. Viikonloppuna kutsuu Munich, Oktoberfest ja Maikey!
Viikonloput täällä tuntuu olevan täynnä aktiviteetteja. Tänä lauantaina lähdettiin puolen tunnin junamatkan päähän vaeltamaan Bärenschützklammille katsomaan vesiputouksia.
Luultiin päässemme perille, mutta se olikin vasta paikka, josta ostettiin pääsyliput alueelle ja kiipeäminen alkoi. Ensimmäinen kuva on vasta alkua, varsinaisten vesiputousten kohdalla mentiin pitkä matka erilaisia silta- ja tikasviritelmiä pitkin. Vaellettiinkin sitten koko 3,5 euron edestä 8 tuntia ja noin 35 kilometriä. Siis ihan kevyt lenkki näin kylmiltään, kun nousua oli jotakuinkin 1300 metriä.
(Kuvien klikkaus isommaksi on jopa suotavaa ü)
Vesiputoukset loppui noin 1200 metrissä, mutta nälkä kasvoi syödessä. Arvottiin viimeisten junien aikatauluja sekä pimeän tuloa ja lähdettiin vielä huipulle, kun kerran tänne asti oli tultu. (Tosiaan arvottiin, koska älypuhelinnuoriso oli avutonta ilman kenttää.)
Huippuhan näkyi, jossan kaukana tuolla. Matka vaan ei näyttänyt siltä, että se kiivettäisiin opaskylttien ilmoittamassa 1:45 tunnissa.
Riskinotto kuitenkin kannatti ja huipulla tuuli! Ehdittiin alaskin ajoissa junaan ja pimeä tuli junamatkalla Graziin. Melko optimoitu retki siis kun eväätkin riitti suunniteltua pidemmälle kierrokselle.
Matkaan lähti 23 ihmistä, mutta pohjoismaalaiset höystettynä yhdellä italialaisella ja yhdellä palestiinalaisella oli ainoita, jotka selvitti tiensä huipulle asti. Tosin jo lähdössä hieman hirvitti - etelämaalaisilla ei ilmeisesti ollut ihan samaa käsitystä vaeltamisesta, kun varusteina oli käsilaukkuja ja karvasaappaita. Jo ihan hermojenkin kannalta oli ihan hyvä, että porukka jakaantui kahtia melkein ensimmäisen kilometrin matkalla.
Illalla ruoka ja uni maittoi ja tänään ei paljon ole tarvinnut jaloillaan olla. Onneksi noita saksan läksyjä riittää...
