Lauantaina viiden tunnin junamatkan suuntana oli München ja Oktoberfestit! Varoituksia väkimäärästä oli kyllä sadellut, mutta tapahtuman koko yllätti silti. Esimerkiksi metrossa oli väkeä niin paljon kuin sinne mahtui ja muutama ylimääräinen. Virkapukuiset sedät tönäili väkeä sisään melkein kuin Tokiossa.
Alue ei ollutkaan pelkkiä suomalaistyyppisiä kaljatelttoja vaan metrosta noustiin huvipuistoon, jossa myytiin kaikkea Paavo Pesusieni-ilmapalloista nahkahousuihin. Eikä ne kaljateltatkaan ihan telttoja olleet.
Me neljä suomalaista ja yksi pieni portugalilainen päädyttiin Hacker-Pschorrin telttaan. Pöytävaraukset oli täyttyneet jo vuosi sitten, mutta onneksi aikainen lintu oluen nappasi. Oltiin paikalla noin kymmeneltä sunnuntaina ja puolen tunnin päästä teltta oli jo täynnä.
Keskellä telttaa soitti orkesteri ja laulu raikasi. Olut oli Suomen hinnoissa, litran tuopeissa ja kympin kappale.
Lisukkeeksi kaupattiin kaikkea törkysuolaista ja -rasvaista, kuten brezeleitä, puolikkaita kanoja ja wursteja.
Oktoberfest-treffit Berliinissä vuottaan viettävän Maikin kanssa oli sovittu jo keväällä. Yöpymiskustannukset Münchenissä Oktoberfestien aikaan ovat aivan järjettömiä, mutta onneksi löytyi suomalainen teekkari, joka meidät kolme (ja pienen portugalilaisen Sofian) suostui majoittamaan.
Jokaisella panimolla oli oma telttansa ja suurimmat teltat vetivät sisäänsä 10 000 janoista ihmistä. Meidän teltta ei ollut ihan suurimpia, mutta olut oli hyvää :)
Vaikka telttoihin ei puolen päivän jälkeen ole toivoakaan päästä sisään ilman pöytävarausta, riitti väkeä myös niiden ulkopuolella valtavalla markkina-alueella. Ja pitihän siellä yksi vuoristorata riistohintaan käydä kokeilemassa.
Sirkun saksanopettaja käski ostamaan lebkuchenin, "koska ne on niin ällöttävän stereotyyppisiä ja perinteisiä". Dirndl sai seurakseen pienimmän mahdollisen piparin. Koot vaihtelee 15 sentistä puoleen metriin ja kaikissa lukee ällösöpöyksiä, kuten Ich mag Dich ja Mein Süßer. Pipariahan todella kannetaan kaulassa "koruna", joten se ei vielä ole joutunut syödyksi, vaikka hyvältä tuoksuukin.
Maanantaina junaa odotellessa käytiin katsomassa, missä Lasse Virén on kaatuillut. Nyt olivat tosin vieneet Lasselta juoksuradat. Stadion ja muu München näkyi komeasti Olympiatornista, joka oli 20 metriä korkeampi kuin Näsinneula!
Mukava reissu ja saksaakin tuli harjoiteltua, kun samaan kabinettiin junassa osui unkarilainen, innokas ja kovasti Suomesta kiinnostunut, laskettelukeskuksesta työhaastattelusta tullut poika, joka puhui vain saksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti