Aamulla kahdeksalta olimmekin sitten Sveitsin puolella, josta 15min bussikyydin jälkeen saavuimme Liechtensteinin 5000-asukkaan pääkaupunkiin Vaduziin. Kaupungissa kaikki oli todella siistiä, ehkä jopa kliinistä. Kovin paljoa nähtävyyksiä kääpiövaltiossa ei ollut, lähinnä kiertelimme kylän ympäri ja kiipesimme katsomaan Vaduzin linnaa lähempää. Siellä asuu prinssi itse, joten jouduttiin ihastelemaan vain ulkopuolelta.
Kliininen kerman värisillä tiilillä kuorrutettu kortteli oli
ilmeisesti jokin valtiopäivätalo tai muu, jossa tehdään päätöksiä ruhtinaskunnan tulevaisuudesta.
Ilmeisen rikas minivaltio, sillä julkiset kellot katujen varsilla oli Rolexeja.
Keli oli sumuisa ja kohtuullisen lämmin, eikä Itävallassa satavasta lumesta ei ollut tietoakaan. Hämmentävä talvi näkyi myös kasveissa.
Viisi tuntia oli ihan riittävästi aikaa Liechtensteinissa, joten kävelimme Schaanin kautta takaisin rautatieasemalle Sveitsin puolelle. Eipä olla ennen ylitetty rajaa (jota ei kyllä oikeastaan edes huomannut) kävelemällä.
Vauraan Sveitsin siirtolapuutarhoja. Näiden perusteella Suomi on kyllä valovuosia edellä.
Ensihavainto Sveitsistä oli järkyttävä hintataso. Tiesimme kyllä, että siellä on kallista, mutta hintataso oli jo jotain käsittämätöntä. Esimerkkinä döner kebab, Itävallassa 2,5-3e, Sveitsissä 8-9e.
Siispä Zürichissä katseltiin maisemia, kapeita kujia, hienoja taloja, näyteikkunoita ja Zürichjärveä niin pinnan tasolta kuin vähän ylempääkin Üetlibergiltä.
Ai niin! Ja rahat riitti myös jääkiekkoon ja Monet'een!
Kyllä sä taideopiskelijastakin menisit.
VastaaPoistaPs. Dönereissä on varmaan hyvät ravintoarvot, koska sun hiukset on kasvanut todella paljon muutamassa kuukaudessa.
t. S