Lauantai
Pelkkä lähtö viivästyi tunnilla matkaseurueen nukkuessa pommiin, kun me kaksi kiltisti odoteltiin rautatieasemalla, eikä ennakko-odotukset Bratislavasta ei olleet mitenkään korkealla viime visiitin (7/2011) jälkeen.
Ensimmäiset kameraan tarttuneet kuvat oli paikallisesta tavasta tehdä sähkötöitä. Alempana näkyy kerrostalo pääkadulta ja ilmeisesti teknillisen yliopiston rakennusta.
Reissu kääntyi kuitenkin koko ajan parempaan päin. Pieni vanhan kaupungin alue oli paljon siistimmässä kunnossa, vaikka se hetken pyörimisen jälkeen olikin jo aika nähty. Vilu alkoi tunkea luihin ja ytimiin sekä aurinko laskea, joten kiivettiin Bratislavan linnalle - ainoalle etukäteen suunnitellulle kohteelle.
Linnalta aukesikin erihienot maisemat, joiden kuvailemiseen uhrattiin kaikki aika, minkä sormet kesti jäätymättä. Alas tullessa oltiin niin syväjäässä, että sauna olisi kelvannut kaikille. Tyydyttiin sitten kuitenkin vain ensimmäiseen vastaantulleeseen kahvilaan lämmittelemään taivaallisilla kuumilla kaakaoilla.
Sunnuntai
Sunnuntai Bratislavassa on melkein kuin sunnuntai Itävallassa. Loogisesti siis päivän agendaan kuului kaupoissa kiertelyä ja parin kilometrin kävely ostoskeskukselle. Slovakian puolella rajaa ymmärtävät kuitenkin näköjään pitää isoimmat paikat auki myös sunnuntaisin.
Tonavan ylitys Ufo-siltaa pitkin. Siinä jalkakäytävät oli jännittävästi sijoitettu ajokaistojen alle ja koko silta hytkyi kovin pelottavasti aina välillä. Toisen puolen KFC ja sen herkut kuitenkin houkutteli ylitykseen.
Loppupäivä menikin kiertoajelulla ympäri Bratislavan "kommunismijäänteitä". Bongattiin tämä sight seeing hostellin infotaululta ja oli kyllä koko 19 euron lipun arvoinen. Jos ikinä matka suuntautuu kohti Bratislavaa kannattaa
Post socialist city touria (linkki) harkita.
Käytiin tornimäellä (virallisesta nimestä ei tietoa) venäläisten sankarihaudoilla katselemassa maisemia ja maistamassa oppaan "home-made plum brandyä". Ei tultu sokeiksi.
Alla näkyy Pyhän Marian ulkoilmakappeli. Tällä paikalla on kuulemma nähty neitsyt Maria ja kaikki tuolla reunoilla näkyvät kivet/laatat on kiitos-laattoja toteutuneista rukouksista. Täällä rukoilun uskotaan myös pelastaneen Bratislavan kaupungin tuholta.
Vieressä oli myös ihan oikea kirkko, josta puuttui kellotorni. Vastarakennettu torni oli purettu, sillä se pisti kaupungin siluetista liikaa. Tasaisesta kattorivistöstä nimittäin Slovakian "vapautuksen" kunniaksi pystytetty muistomerkki oli ainoa, mikä sai erottua. Se siis sijaitsee juuri sillä korkeimmalla mäellä (alh. vas.).
Bratislavan liepeiltä löytyy myös öljynjalostamo, mihin tulee öljyputki Ukrainan kautta Venäjältä. Alla sijaitsee yksi Keski-Euroopan suurimmista pohjavesivarannoista... Oikeanpuoleisen kuvan kaikki pienet savupatsaat horisontissa kohoaa juurikin sieltä.
Matkaa jatkettiin autioituneeseen puuvillalankatehtaaseen. Osa rakennuksista on jo purettu, mutta osaa vuokraa mm. mainos- ja arkkitehtitoimistot työtiloikseen. Ylös mentiin alakuvan hissillä, josta ei oltu ihan varmoja, selvitäänkö ylös asti.
Paikallinen Hervanta on 130 000 ihmiselle neuvostoaikaan (kymmenessä vuodessa) rakennettu betonikylä. Hiljattain on annettu lupa maalata taloja, joten maisema on nykyään aika kirjava ja jopa hauskan näköinen.
Viimeinen kohde oli rautaesiripun jäänteet Slovakian ja Itävallan rajalla. Bratislavahan käytännössä loppuu rajalle, joten loikkareiden (tai yrittäjien) määrä on ollut melko suuri ja opas väittikin tätä tarkoimmin vartioiduksi pätkäksi silloista rajaa. Piikkilangat ja ei-kenenkään-maat bunkkereineen seisovat paikallaan vielä nykyäänkin, vaikka rajan yli voi vaikka kävellä. Ilman passiakin. Meidän neljän hengen matkaseurueesta vain kolmella oli passit mukana, mutta hyvin selvittiin.
