Lontoo, Havaji, Hongkong

... ne pian nähty on ja Lissabon.. (Joo, se on kyllä Singapore eikä Lissabon, mutta siltä se pienenä kuulosti.) 

Vielä ennen Suomeen lähtöä kuvafiilistelyä Lontoon retkeltä.

Jokainen kuudesta päivästä alkoi tottakai englantilaisella aamiaisella. Se oli ensimmäisenä vaatimuksena majapaikkaa valittaessa.

Viiden hengen suomalaisjoukolla aloitettiin reissu kiertämällä niitä pakollisia turistikohteita, kuten Big Ben, St. James's parkin pelikaanit (!) ja muut tirpat. Osuttiin sattumalta myös vahdin vaihdon aikaan Buckinghamin palatsille.

Piccadilly Circukselta bongattiin busseja (ihan kun niitä nyt ei muualla Lontoossa olisi) ja valomainoksia.

Cityn puolella käytiin ihailemassa toimistorakennusten arkkitehtuuria sekä näkymiä toiselle puolelle jokea.

Paikallisoppaan mukanaolosta huolimatta sekoitettiin London bridge ja Tower bridge, onneksi sijaitsevat kuitenkin vierekkäin. Eikä se London bridge ollutkaan sortunut...

Tower of Londonin linnoituksia ihasteltiin (kuten kaikkea muutakin) ulkopuolelta, koska sisäänpääsymaksut ei sopineet budjettiin.

Tylypahkan junaankaan ei päästy :(

Postia piti päästä lähettämään punaisista laatikoista. Kulttuuripuoli hoidettiin yhden aamupäivän vierailulla British Museumissa ihmettelemässä, mitä kaikkea sitä on jaksettu raahata sotasaaliina merten takaa. Historian tunnneilla kuunnelleet tunnisti Rosettan kiven.

2/5 matkaseurueesta oli mielestään jalkapallomatkalla, me kolme muuta taas ihan tavallisina turisteina, vaikka pojat sitä yritti vähän meidänkin päiväohjelmaan ujuttaa. Kuvassa joukon onnellisin matkaaja sillä hetkellä.

Kansallisruokaa - fish and chipsiä. Ei päässyt jatkoon kenenkään listalla.

Olutta toki maisteltiin. Indian pale alet oli poikien suosiossa, tytöille maistui siideri paremmin. Ainoat sisäänpääsymaksut uhrattiin Madame Tussaudsille. Monta uutta hahmoa oli ilmestynyt sitten viime vierailun (2009).

                                                                                                                                                                                                                                                                                                        Viimeisen päivän potkupallon ystävät viettivät keskenään jossain Wembleyn areenan tienoilla, kun me muut kierrettiin niin monta toria/katumarkettia kuin löydettiin. Etsiminen tapahtui metrokartan avulla, periaatteella "toi kuulostaa hauskalta, mennään sinne". Päädyttiin siis mm. Elephant & Castleen, Greenwichiin ja Cutty Sarkiin. Kuviin tallentui vain Camden townin ja Notting Hillin maisemat, koska kamera menetettiin jalkapallostadionille meneville. (Notting Hillin sininen ovi oli muuten suuri pettymys, eikä näyttänyt kenenkään mielestä samalta kuin elokuvassa.) 

Viimeisenä iltana olikin reissun tärkein osa. Arsenal - Wigan FA-cupin semifinaalissa Wembleyellä. Paikalle mentiin ajoissa, sillä liput piti noutaa stadionilta "lounasaikaan". Lippupiste löytyi onneksi helposti ja saimme lippumme. Sen verran oli myös aikaa ennen peliä, että kävin hävittämässä itävallan pankkikorttini automaattiin. Oli muuten halpa juttu, kun kortin kuoletus maksoi 40e!

Itse ottelu oli Arsenal-kannattajan näkökulmasta turhankin jännittävä, sillä Wigan vastasi avausmaalista ja tasoitusta joutui odottamaan aina 82. minuutille asti. Lippurahoille saikin hyvin vastinetta, sillä lopulta voittaja ratkottiin vasta rankkareilla. Valitettavasti juhliminen piti suorittaa vasta stadionilta poistuessa, sillä paikkamme oli Wigan-päädyssä. Paikkamme olivat suoraan maalin takana ja olimme kuulemma pariin otteeseen telkkarissa. Huikea kokemus, 82 000 katsojaa ja Arsenal matkasi finaalin.

Valitettavasti finaalin joutuu kyllä katsomaan telkkarista.

Alppien huumaa osa 3.

Neljän välipäivän jälkeen saatiin Tuomo meitä viihdyttämään viikoksi. Tätä reissua on suunniteltu jo syksystä asti laskettelu mielessä. Pääsiäinen vain sattui tänä vuonna osumaan aika myöhään. Onneksi löytyy jäätiköitä, joilla voi lasketella ympäri vuoden. Pitää vain suunnata yli 3000 metrin korkeuteen.

Majoituttiin Mayrhofenin kylään, kuvan mökkiin. Laaksossa oli täysi kesä, rinteestä tultua vaihdettiin laskettelukamat shortseihin ja lähdettiin ulos katselemaan ympäristöä. Yksi päivä laskettiin Mayrhofenin rinteissä, jotka vielä pääsiäisen päivät oli auki. Sen jälkeen siirryttiin Hintertuxin puolelle, joka onkin 365 päivää vuodessa auki. Yksi päivä pyhitettiin minigolfille :)

Paluumatkalla tehtiin välipysähdys Zell am Seella. Järvi näytti vielä upeammalta kesällä kuin talvella.

Puola muuttui Pulaksi

Muutama päivä ennen suunniteltua lähtöä alkoi Puola ja keskitysleirit sittenkin kuulostaa ankealta ja sateiselta. Melko extempore päätettiin kulkuväline vaihtaa vuokra-autoon ja kohde Kroatiaan.

Viikon kiertue aloitettiin sateisella automatkalla Splitiin. Kameraan tallentui paljon kissoja - osa siistimpiä, osa ei niin siistejä. Rapsuttaa teki kovasti mieli.

Puistakin jo näkee, että Splitissä taitaa tuulla aika paljon ja aina samasta suunnasta. Niin myös tällä kertaa. Ilma oli kohtuullisen lämmin, mutta aallot paikoitellen aika hurjia.

Vesi oli sitä luvattua Kroatiaa - huikean kirkasta ja kimmeltävää. Niko sinne (ainoana) rohkeni kastautuakin.

Kolmantena eli viimeisenä päivänä hypättiin lautalle ja katsastettiin yhtä tuulinen Brač. Suunniteltiin myös käyntiä saaren toisella puolella olevalla Bolin hiekkaranta-niemekkeellä, mutta sää ei suosinut tarpeeksi.

Renaultin 4 tuntui olevan suosittu auto koko Kroatiassa. Huomatkaa katiska katolla. Satamasta löytyi jos jonkinlaista venettä suurista ja kalliista purjeveneistä pienen pieniin kalastusveneisiin.

Äyriäisiä ja kalaa maisteltiin. Ei saatu ruokamyrkytyksiä, vaikka ei ihan joka kalaa tunnistettukaan. Hyvää oli :)

Välietapiksi otettiin Krkan vesiputoukset, jotka oli kyllä koko 70 kunan arvoiset. Uimaankin uskaltauduttiin, vaikka vesi olikin vuorilta tulevaa ja hyytävän kylmää, mutta kirkasta.

Vedenkestävälle kamerallekin tuli käyttöä, kun vedestä näkyy läpi, toisin kuin Vanajalla.

Yöksi jäätiin matkan varrella olleeseen Zadarin kylään, josta reilun tunnin sähellysten jälkeen löydettiin varaamamme yöpaikkakin. Seuraavana aamuna piti jatkaa matkaa kohti Pulaa, mutta aurinko helottikin niin täydeltä taivaalta, että jäätiin päiväksi rannalle ja ajeltiin vasta illemmalla kohti seuraavaa majapaikkaa.

Kroatian rannoilta ei paljoa hiekkaa löydy, mutta kelpasi niillä rosoisilla kallioillakin nauttia lämmöstä. Lahden pohjukasta löytyi pieni pätkä hiekkaa ja vesikin oli lämmennyt lahdella juuri sopivan haaleaksi luttaamiseen.

Pulan suurin nähtävyys taisi olla "mini-Rooma", tarkoittaen siis roomalaisten aikaisia raunioita ja riemukaaria. Amfiteatterille maksettiin sisään, mutta eipä siellä vanhoja kiviä kummempaa ollut. Ulos tultua vaihtui aurinko sateeksi, joten reitti suunniteltiin uudestaan kohti Kamenjakin niemeä ja luonnonpuistoa.

Salakuva nro 1. Toppatakki on ihan oiva varuste, kun lämpötila on noin 20 astetta.

Kamenjak oli siitä outo luonnonpuisto, että siellä kierrettiin autolla (toki jalkaisinkin pystyi, mutta sateella auto oli jotenkin kivempi).

Kotimatkalla tehtiin vielä pikapysähdys Rovinjissa, joka Pulan hotellin respan mukaan on Kroatian kaunein kaupunki. Tiedä siitä kauneimmasta sitten, mutta ihan kiva ainakin. Sen jälkeen päästiinkin jonottamaan reilut kaksi tuntia, että saatiin poistua maasta. Ei ilmeisesti oltu ainoita matkaajia sinä päivänä.

Hyvää Wappua!

Toivottaa kaksi teekkaria Adrian merestä!

Joo, kyllä, ollaan Kroatiassa, vaikka piti olla Puolassa :)

Vain auto puuttuu

Saatiin vihdoin tehtyä reittisuunnitelmat Suomeen valmiiksi. Yötä olisi tarkoitus olla Leipzigissa, Kööpenhaminassa (2 yötä) ja Tukholma-Turku -laivassa. Enää puuttuu siis auto, mutta eiköhän sekin vielä saaada toukokuun alussa hankittua.

Tervetuloa vappu ja pääsiäinen!

Teekkarivapun alkamisen kunniaksi täällä syödään riisipuuroa ja juodaan simaa :)

Buda ja Pest

Reissaamiselle varattu huhtikuu alkoi viimeisellä 'lähikohteella', jossa ei ole vielä käyty eli Budapestillä. Mitään suuria suunnitelmia reissulla ei ollut, kunhan kierrettiin turistikarttaan merkittyjä kohteita sattumanvaraisesti. Monesta paikasta mentiin ohi sekä valossa että pimeässä. Alla kuvissa Pyhän Tapanin kirkko.

Ketjusilta on vanhin Tonavan ylittävä silta.

Kaupungin hienoin rakennus oli ehdottomasti Tonavan rannalla oleva parlamenttitalo. 

Tunnelmia ja kuvia pitkin kaupunkia.

Näin tulkittiin karttaa, kielivaihtoehtoina olivat suomi, englanti, saksa, espanja ja portugali.

Näitä kaunokaisia harvemmin näkee, Trabant ilmielävänä. Itä-Saksassa on selkeästi hallittu sekä muotoilu että tekniikka.

Ketjusillalta heijastettu lasershow toiselle sillalle.

Viimeisenä päivänä lähdettiin espanjalaisen Iagon kanssa kokeilemaan kaupungin vanhin, 1913 perustettu Széchenyin kylpylä. Kyllä kelpasi loikoilla 38°C lämpöisessä ulkoaltaassa. Jotain terveyttä edistäviä mineraaleja oli taulujen mukaan vedessä paljon.