Viikon kiertue aloitettiin sateisella automatkalla Splitiin. Kameraan tallentui paljon kissoja - osa siistimpiä, osa ei niin siistejä. Rapsuttaa teki kovasti mieli.
Puistakin jo näkee, että Splitissä taitaa tuulla aika paljon ja aina samasta suunnasta. Niin myös tällä kertaa. Ilma oli kohtuullisen lämmin, mutta aallot paikoitellen aika hurjia.
Vesi oli sitä luvattua Kroatiaa - huikean kirkasta ja kimmeltävää. Niko sinne (ainoana) rohkeni kastautuakin.
Kolmantena eli viimeisenä päivänä hypättiin lautalle ja katsastettiin yhtä tuulinen Brač. Suunniteltiin myös käyntiä saaren toisella puolella olevalla Bolin hiekkaranta-niemekkeellä, mutta sää ei suosinut tarpeeksi.
Renaultin 4 tuntui olevan suosittu auto koko Kroatiassa. Huomatkaa katiska katolla. Satamasta löytyi jos jonkinlaista venettä suurista ja kalliista purjeveneistä pienen pieniin kalastusveneisiin.
Äyriäisiä ja kalaa maisteltiin. Ei saatu ruokamyrkytyksiä, vaikka ei ihan joka kalaa tunnistettukaan. Hyvää oli :)
Välietapiksi otettiin Krkan vesiputoukset, jotka oli kyllä koko 70 kunan arvoiset. Uimaankin uskaltauduttiin, vaikka vesi olikin vuorilta tulevaa ja hyytävän kylmää, mutta kirkasta.
Vedenkestävälle kamerallekin tuli käyttöä, kun vedestä näkyy läpi, toisin kuin Vanajalla.
Yöksi jäätiin matkan varrella olleeseen Zadarin kylään, josta reilun tunnin sähellysten jälkeen löydettiin varaamamme yöpaikkakin. Seuraavana aamuna piti jatkaa matkaa kohti Pulaa, mutta aurinko helottikin niin täydeltä taivaalta, että jäätiin päiväksi rannalle ja ajeltiin vasta illemmalla kohti seuraavaa majapaikkaa.
Kroatian rannoilta ei paljoa hiekkaa löydy, mutta kelpasi niillä rosoisilla kallioillakin nauttia lämmöstä. Lahden pohjukasta löytyi pieni pätkä hiekkaa ja vesikin oli lämmennyt lahdella juuri sopivan haaleaksi luttaamiseen.
Pulan suurin nähtävyys taisi olla "mini-Rooma", tarkoittaen siis roomalaisten aikaisia raunioita ja riemukaaria. Amfiteatterille maksettiin sisään, mutta eipä siellä vanhoja kiviä kummempaa ollut. Ulos tultua vaihtui aurinko sateeksi, joten reitti suunniteltiin uudestaan kohti Kamenjakin niemeä ja luonnonpuistoa.
Salakuva nro 1. Toppatakki on ihan oiva varuste, kun lämpötila on noin 20 astetta.
Kamenjak oli siitä outo luonnonpuisto, että siellä kierrettiin autolla (toki jalkaisinkin pystyi, mutta sateella auto oli jotenkin kivempi).
Kotimatkalla tehtiin vielä pikapysähdys Rovinjissa, joka Pulan hotellin respan mukaan on Kroatian kaunein kaupunki. Tiedä siitä kauneimmasta sitten, mutta ihan kiva ainakin. Sen jälkeen päästiinkin jonottamaan reilut kaksi tuntia, että saatiin poistua maasta. Ei ilmeisesti oltu ainoita matkaajia sinä päivänä.
